Aamupaino 84,2kg, eli samoissa vieläkin pyöritään.
Pikkuhiljaa olen nyt onnistunut vähentämään selittelyä (itselleni) ja tarttumaan toimeen. Esimerkiksi liikuntaohjelman suhteen aloin olla jo epätoivoinen: ei ole aikaa, ei jaksa! Paitsi että kyllä jaksaa kun vain päättää että "nyt mä sen teen"!
Olen käynyt lyhyillä kävelyillä esimerkiksi ennen kauppareissua tai sitten lähtenyt kauppaan toiseen kaupunginosaan. Joskus Poika on vaunuissa mukana ja ihmettelee maailmaa. Ei muuten tarvitse lastenrattaita kovin reippaasti ylämäkeen työntää, kun sykerajat jo tulevat vastaan (itselläni tavoitesyke harjoituksen aikana 115-145). Sykemittarin avulla treenin tasoa ja kestoa on ollut helppo seurata.
Lihaskunto ja venyttely hoituvat iltaisin Pojan mentyä nukkumaan. 20min + 20min on kuitenkin aika lyhyt aika ja samallahan voi tihrustaa sitä hyvää leffaa jonka halusi nähdä.
Tänään kävimme kokeilemassa myös aikuinen-lapsi jumppaa, mikä oli sikäli pettymys ettei siellä ollutkaan jumppaa kuin aikuisille (lapset saivat temmeltää keskenään). Poika kuitenkin viihtyi ihan ok, ja itse sai ainakin jotenkin liikuttua, joten saatamme käydä toistekin.
Nyt minulla onkin viikon pakolliset liikunnat jo kasassa - ja nyt on vasta keskiviikko!
Ruokavalio onkin sitten kinkkisempi juttu. Tietoisuus siitä mitä saa syödä ja kuinka paljon muodostuu hitaasti. Nyt meillä onneksi on apuna tarkka taulukko siitä, miten paljon mitäkin ruoka-ainetta päivään pitäisi kuulua. Pelkän lautasmallikuvien ja "kaikkea kaikille aterioille" -ohjeiden perusteella olin aivan hukassa. Mutta uskon, että oikein syömisestäkin muodostuu lopulta tapa, kun vain jaksan nyt tehdä työni ja opetella sen perusperiaatteet.
Ruokavaliossa on muutamiakin kohtia, jotka kyllä aiheuttavat murhetta näin totutteluvaiheessa. Proteiinin määrä on todella pieni. Päivässä saan syödä esimerkiksi kaksi kananmunaa TAI 100g vähärasvaista lihaa. Koko päivänä.
En onneksi ole koskaan edes harrastanut leikkeleitä, mutta minun leipäni päälle kuuluu aina juusto. Paitsi että maitotuotteita saa syödä niin vähän että se menee milteipä kahvimaitoihin. Jos juon kahvini mustana, enkä syö muita maitotuotteita, voin päivän aikana nauttia ruhtinaalliset neljä siivua vähärasvaista juustoa. Leipää (täysjyvä!) voi parhaimmillaan mennä kuitenkin 8 viipaletta (jos ei muita hiilareita koko pvänä).
Että näin. Taktiikkani on hivuttaa itseni ruokavalioon kiinni pienillä päätöksillä. Aluksi suuret linjat kuntoon ja sitten keskitytään yksityiskohtiin. Ensin siis kasvisten määrä ylös, oikeanlaiset hiilarit tavaksi ja proteiinit pois. Sitten voi miettiä tarkemmin määriä päivä- ja annostasolla ja kehitellä annoksensa niin että aina löytyisi osasia kaikista ruoka-aineryhmistä.
Ihan mielenkiinnolla kyllä odotan seuraavaa kehonkoostumusmittausta. Muutos on selvästi jo käynnissä (lihakset ainakin huutavat hoosiannaa).
