Tähän asti tapahtunutta

Aamupaino 91,7kg - jee!
Takana jälleen työntäyteinen ja dieetin mukainen päivä. Kauhukseni tosin huomasin, että lempishakeni (suklaa) on jo kohta loppu ja täydennysmahdollisuuteen on vielä aikaa. Samalla tajusin etten ole syönyt keittoja juuri lainkaan. Aamulla ja illalla maistuu puuro ja päivän kiireissä shaket ja valmiiksi pilkotut vihannekset ovat vain kätevämpiä. Huomenna taas uusi yritys. Jospa "keittäisin" keittosen ennen työpäivää ja söisin sen rauhassa, enkä vain huitaisisi shakea vauhdilla pukuhuoneessa juuri ennen vuoroa.

Ajattelin tähän väliin hieman kertoa mitä kaikkea olen jo tehnyt Preview-tutkimuksen puitteissa, ennen tätä laihdutusjaksoa.
Alunperin löysin tutkimuksen lehti-ilmoituksen perusteella toukokuussa ja ilmoittauduin mukaan sähköisellä lomakkeella. Heinäkuussa pääsin seulontatutkumukseen, jossa tarkistettiin että BMI oli vaaditulla tasolla ja sokerirasituskokeen arvot sopivassa määrin koholla. Paastoarvo oli sillä mittauskerralla 5,7, eli juuri yli vaaditun alarajan (5,6). Rasitusarvoa en enää tarkalleen muista, mutta hyvä se oli.

Syksyn alussa kone on arponut minulle ruokavalio- ja liikuntaohjelman, jonka perusteella pääsin nykyiseen ryhmääni (7 muuta nyt aloittanutta). Emme vielä tiedä omasta ohjelmastamme mitään, jotta emme alkaisi soveltaa sitä liian aikaisin ja laihdutusjakso olisi identtinen muiden tutkittavien kanssa. Näiden seitsemän daamin (sattumalta kaikki naisia) kanssa olisi sitten tarkoitus elää läpi koko prosessi, eli kolmen vuoden tutkimus.

Ennen laihdutusjakson alkua oli varsinainen tutkimuspäivä ja sitä edeltävät valmistelut. Ennen tutkimuspäivää käytin aktiivisuusmittaria 7 vuorokautta (24/7), pidin liikuntapäiväkirjaa viikon, ruokapäiväkirjaa neljä vuorokautta, keräsin yhden päivän aikana talteen kaiken virtsan ja otin kertaulostenäytteen.
Eli hommaa on ollut ennen kuin on päästy itse asiaan!

Aktiivisuusmittari oli helppo. Eipä sen olemassaoloa huomannut, kun siihen tottui. Liikuntapäiväkirja oli hieman kiusallinen sillä siihen osui kyllä erittäin epäaktiivinen ajanjakso monelta osin. Vaikeinta oli arvioida päiväkirjaan aika, jonka oli päivän aikana istunut. Aina kun nousi ylös/lähti liikkeelle piti yrittää painaa mieleensä päivän istumissaldo siihen mennessä. Tällaisten lukujen pitäminen mielessä on minusta hankalaa, mistä syystä mittaankin nyt esimerkiksi päivän maito- ja vihannesannokset jo etukäteen valmiiksi. Ei tarvitse laskea! (Muutamana päivänä olen lähes tulkoon mennyt sekaisin jo ihan vaan niiden sallitun neljän pussiruoan kanssa).

Ruokapäiväkirja se vasta kiusallinen olikin! Herkuttelin täysin estoitta (koska "viimeinen mahdollisuus"), ja kaikki täytyi kirjata ylös . Eli ei sekään nyt ehkä täysin edustava otos elämäni "normaalista" ruokavaliosta ollut.

Vuorokausivirtsan keruu oli melko rasittavaa, sillä juon paljon ja rakkoni on olematon. Virtsa piti myöskin säilyttää kylmässä, joten ne hetket kun olin muualla kuin kotona, olivat hiukka piinallisia.
Aloitin uuden työni samalla viikolla kun valmistauduin tutkimuspäivään ja työnantaja itseasiassa ehdotti virtsankeräyspäivää ensimmäiseksi työpäiväkseni. Onneksi saatoin kieltäytyä! Se olisikin ollut hyvä alku, kun olisin toikkaroinut paikalle kylmälaukun ja keräysastian kanssa ja selittänyt että kun tämä tutkimus...

Kertaulostenäytteen ottaminen oli juuri niin hehkeää kuin voitte kuvitellaakin. Eli ei.

Näitä samoja toimenpiteitä on tarkoitus toistaa tutkimuksen aikana. Niissä muutos varmasti näkyy, ja saa taas mahdollisuuden tarkastella tätä omaa elämäänsä vähän tiukemmalla katseella.

Lisäbonuksena laitan vielä kuvan ruoasta jota en syönyt tänään. Ilmeisesti työpaikallani on innokas leipuri, joka varustaa kahvihuoneen säännöllisesti tuoreilla leipomuksilla. Tänään olisi ollut tarjolla omenapiirakkaa (mikä tuoksu!), mutta viime kerrasta viisastuneena en siis syönyt.

Ruokaisa alkuviikko

Aamupaino 92,3kg, mikä on erinomaista, sillä välissä käytiin taas jopa 94kg!

Sanonpa vaan että perkeleen pulla. Sunnuntaina oli siis Pojan synttärijuhlat. Tupa oli täysi, pöytä notkui herkkuja ja minulle iski flunssa. Siinä tilassa en edes yrittänyt taistella houkutuksia vastaan, vaan nautin tarjoiluista, kohtuudella toki.
Ongelmia tuli seuraavana päivänä, kun ruokia oli jäänyt yli. Kun olin kerran niitä jo ottanut, teki mieli vain lisää. Ja niinhän minä otin.
Jos olisin ollut fiksu, en olisi ottanut sitä ensimmäistäkään pullapalaa viime perjantaina. Koska nyt taistelu sokerinhimoa vastaan täytyy aloittaa alusta. Ja taas on nälkä. Ägh!!!!
Koska "lipsahdusten" vaikutus painoon oli niin pieni, jäi vielä kiusauskin elämän...

Tänään olen dieetissä pysynyt, mutta kyllä on tyhmä olo kun ajattelee että laihista on takana 9 päivää, joista neljänä olen syönyt ihan muuta kuin piti. Pöh. Lähtis vaan vielä tämä flunssa niin uskaltautuisi taas liikkumaan.

Ja muuten, jos käytätte näitä pussiruokia, niin jogurttia ja suklaapussia EI kannata sekottaa. Se ei muistuta suklaavanukasta tms, se muistuttaa jotain vessanpöntön takaa ongittua limaa. Ei muuta!

Hups...

Aamupaino 93,7kg.

Tänään kävi sitten köplästi.
Olen vasta aloittanut uudessa työpaikassa ja työtoveri oli leiponut taukohuoneeseen pullaa. Kun hän sitä hymyssä suin tarjosi, en jaksanut alkaa selittää "mutta kun tämä dieetti" ja antaa itsestäni ikuisen laihduttajan kuvaa. Koska ihminen ei siis tunne minua, ja sellainen mielikuvahan pussiruokailijoista tulee. Joten otin pienen palan pullaa.
Se ei ollut niin hyvää kuin odotin (hyvää kyllä mutta ei siis niin tajunnanräjäyttävää kuin sokerinhimoinen kuvittelisi).
Ja ajattelin että okei, hyvä, ei enempää.

Kunnes tulin kotiin ja tajusin että minun pitää itsenikin leipoa Pojan synttärijuhliin. Joten tein pullataikinan ja maistoin vähän. Ja lopuksi putsasin kipon pohjat suuhuni.
Ja lämmintä pullaahan piti myös maistaa, jotta tietää kehtaako sitä tarjota.

Nyt on aika ähky olo. Eli ei maistiaisia, eikä niitä joulupiparileipojaisia ennen kuin lahdutusjakso on ohi.
Sunnuntaiset synttärijuhlat ovat vielä kysymysmerkki, uskallanko ottaa palan kakkua vai ryöstäytyykö tilanne taas käsistä?
Kääk. Olennaistahan ei ole se mitä syön vaan se että 15.12. paino on laskenut 8% lähtöpainosta, eli vaaka saa näyttää 87kg. Helpointa olisi tietysti vain noudattaa dieettiä. Kaikki näin toimineet ovat kuulemma onnistuneet. Mutta kyllä se tästä, repsahdukset kuuluvat elämään.
Kunhan sen terveellisen rytmin saa päälle,  voi joskus vähän herkutellakin. Ehkei kuitenkaan enää dieetin puitteissa, kun pienikin altistus saa himot näin lyömään läpi. Jep.

Sokerinhimo ja ateriarytmin vaikeus

Aamupaino 93,3kg.

"Dramaattinen" pudotus selittyy eilisen mittauksen myöhäisellä toteutuksella (tukka märkänä ja vaatteet päällä) ja ehkä myös työpäivän porrasjuoksulla, joka pisti hommat rullaamaan.

Ensimmäisenä päivänä aavistelin ettei makeannälkä pääsisi yllättämään, mutta kyllä vaan heti kun ateriarytmi meni päin prinkkalaa niin iski järkyttävä himo sokeriin. Olisin eilen varmasti syönyt useamman suklaalevyn ja pussin sipsiä vielä päälle, jos se olisi ollut mahdollista. En viitsinyt edes laihdutuspirtelöä ottaa, koska aavistelin että sen jälkeen vituttaisi vain ankarasti kun ei saisi enempää herkkua.
Olen aina nauttinut hiilareistani, ja syyllistynyt ahmimiseenkin, joten "sokeririippuvainen" on ihan pätevä termi kohdallani. Mutta uskon (ja kokemuksesta tiedänkin) että päivissä tämän pitäisi helpottaa. Ugh! Onneksi vaa'an lukema oli aamulla niin motivoiva, että jaksaa jatkaa.
Illalla palkitsin itseni tupla-annoksella puuroa (olin siis säästellyt tuota toista annosta) ja pääsin hyvillä mielin nukkumaan, vatsa täynnä.

Tänään aamulla sovelsin ja sekoitin shake-pussin rasvattomaan luonnonjogurttiin. Oli loistavan makuista ja aamupalaksi sopivan täyttävääkin! Päivällä Mies valmisti minulle kasvisannoksen paistamalla sipulia, munakoisoa, valkosipulia ja paprikaa ihan minilorauksessa oliiviöljyä (se on kiellettyjen listalla, mutta...!)
Hyvin maustetut kasviksen maistuivat mahtavilta mustinakin (liian vähän öljyä sitten kuitenkin) , varsinkin rasvattomaan jogurttiin tehdyn tzatzikin kera. Jogurttiannokset vähensin päivän maitoannoksesta, joten siltä osin dieetissä pysyttiin.
Oikein hyvä vaihtoehto silloin tällöin, kun kuiva salaatti ja keitetyt vihanneksen kyllästyttävät.

Jostain syystä minulla sitten meni rytmi sekaisin tänäänkin, vaikka oli kotipäivä. Luulin alkuillasta, että käytettävissä olisi vielä kaksi pussia ja vasta keittoa suuhun lusikoidessani tajusin että olinkin syönyt jo kaikki päivän annokset. O-ou, saattaa olla pitkä yö tiedossa.
Kaikesta huolimatta menin illalla vielä jumppaan (Bodybalance), ja yllättävän hyvin siellä jaksoi, vaikkei ihan täydellä teholla uskaltanutkaan vetää. Nyt vain pitää tyytyä vissyyn ja mennä pian nukkumaan, jotta olisi taas aamu ja saisi syödä.

Huomenna taas työpäivä, nyt pitää vähän tsempata ruokailurytmin kanssa!

Päivä 2

Aamupaino 95,1kg.

Ensimmäinen laihdutuspäivä tuntui menevän hitaaaasti.

Ostin shakerin ja keittiövaa'an, jotka helpottavat ruokailuja huomattavasti. Illan ratoksi ja mittailun minimoimiseksi kokosin rasioihin valmiiksi 400g kasviskomboja, ja otin seuraavan päivän maitoannoksen (7,5dl) omaan pulloonsa.

Oli kyllä NÄLKÄ koko päivän, eikä yöllä meinannut saada unta (päässäkin toki pyöri monenlaista asiaa). Toivottavasti pian jo helpottaa!

Tänään on ollut ensimmäinen työpäivä dieetin puitteissa. Kiirettä oli onneksi, eli nälkää ei ehtinyt miettiä lainkaan. Jano vain tuppasi tulemaan, kun ei juomaankaan oikein ehtinyt. Vielä ei ollut tarvetta selitellä ruokavaliota, koska taukohuoneeseen ei samaan aikaan osunut muita. Pussidieeteillä on ehkä hieman ikävä kaiku arkikielessä, ja koko tutkimushomman selittäminen voi olla
monimutkaista. Eiköhän tähän kehity jokin pikaselitys, kun asiaa joutuu avaamaan.

Nälästä ja unenpuutteesta huolimatta olo on molempina päivinä ollut melko energinen, mistä ole  kyllä yllättynyt. Lievää päännsärkyä on tosin havaittavissa, mutta ei vielä häiritsevissä määrin.

Sain aavistuksen tulevista taisteluista jo eilisellä kauppareissulla, kun leipomon tuoksut olivat räjäyttää tajunnan. Oli ensimmäinen kerta piiiiiitkäään aikaan, kun en ostanut mitään herkkuja. Meillä (luojan kiitos) mies vastaa ruoanlaitosta, eli minä voin rauhassa keskittyä vain keittoihini. Joululeipomukset jäävät ehkä vähän viime tinkaan, sillä eihän pipareita VOI tehdä ilman et maistelee taikinaa. Vai voiko?  Ehkä voisinkin tänä vuonna välttää esi-jouluähkyn...

Rakas Joulupukki...

Aamupaino 84,9kg.

Nyt on ollut pitkä päivitystauko, koska en ole oikein jaksanut panostaa hommaan sen jälkeen kun tavoitepaino tuli täyteen. En ole punninut kasviksia tai mitannut maitoja, vaan mennyt enemmän fiilispohjalta ja joskus napsinut jotain ylimääräistäkin. Huomaan, että minun on hyvin vaikea asennoitua siihen että voisin olla vieläkin kevyempi. Minun on vaikea kuvitella itseäni muussa tilassa kuin ylipainoisena.

Runsaan viikon kuluttua dieetti kuitenkin päättyy ja olisi kamalaa, jos kaikki pois saadut kilot tulisivat takaisin. Asennemuutos olisi siis paikallaan. Onneksi tueksi on luvassa liikunta- ja ruokavalio-ohjelma.

Ruokavaliosta en vielä tiedä tarkemmin, mutta liikuntaohjelma meille paljastettiin viime ryhmätapaamisella. Tarkoitus olisi liikkua 150min viikossa kohtuullisella rasitustasolla (max 70% maksimisykkeestä). Lisäksi 20min lihaskuntoa ja 20min venyttelyä. Siis vähintään. Rasittavampaa liikuntaa saa olla enintään 45min viikossa, sillä verrokkiryhmällä tavoitteena on liikkua nimenomaan kovalla sykkeellä, mutta ajallisesti vähemmän. Näistä sitten tutkitaan, kumpi liikuntaohjelma ehkäisee parhaiten tyypin 2 diabeteksen kehittymistä ja tukee paremmin painonhallintaa.

Liikunta-aika on viime aikoina ollut kortilla, mutta koska liikuntaohjelma pitää saada aktiiviseksi, olen tänäänkin joraillut Pojan kanssa olohuoneessa. Vapaa tanssi käy piristävästä pikajumpasta ja 14kg Poikaa toimii erinomaisena lisäpainona lihaskuntoharjoituksissa.

Ja rakas Joulupukki,
toivon etten saa tänä vuonna yhtä ainutta suklaarasiaa tai muuta herkkua. Joulupöydän antimet riittävät tässä tilanteessa vallan mainiosti!
Sen sijaan toivoisin aikaa, hitautta ja hyviä hetkiä rakkaiden kanssa. Ja täytyy myöntää että vaatekaappi kaipaa pian täyspäivitystä...

Vielä viikko dieettiä jäljellä. How low can you gogogo...

Lyhyt laihdutushistoria

(Julkaistu alunperin 25.10., päivitetty 2.11.)

Aamupaino 93,5kg. Tänään on ensimmäinen päivä, jolloin nälkä ei ole päässyt tuskastuttamaan. Ja dieetissä olen pysynyt eilisestä lipsahduksesta huolimatta. Syöntihimojen iskiessä muistutan itselleni millainen lottovoitto preview-tutkimukseen pääsy oli ja miten typerää olisi pilata tämä mahdollisuus muutaman suupalan tähden. Asiantunteva (ja ilmainen) apu todelliseen elämänmuutokseen on vain muutaman kilon päässä.

Olen ollut ylipainoinen lapsesta asti. Ensimmäisellä luokalla "ystäväni" opetti minut etsimään ja tyhjentämään vanhempieni herkkuvarastot, enkä sitten osannut lopettaa. Muistan tehneeni terkkarin opastuksella ruokapäiväkirjaa, johon tietysti jätettiin mainitsematta ne salaherkut.

Kun en osannut kiloja karistaa (enkä edes yrittänyt) keskityin nuoruudessani siihen, että henkisellä tasolla voisin hyväksyä itseni ja rakastaa itseäni sellaisena kuin olen. Ja siinä onnistuin. En ole häpeillyt vartaloani kuin pahimmissa teinituskissa, enkä kokenut tarvetta laihduttaa missään vaiheessa.

Vuonna 2010 jotain kuitenkin päässä naksahti ja totesin että nyt tai ei koskaan (hah!). Tiesin että paino on kuitenkin terveysriski ja nuorempana siitä on helpompi päästä eroon. Puolessa vuodessa opettelin syömään terveellisesti, liikkumaan säännöllisesti ja herkuttelemaan kohtuudella. Kiloja putosi 20. Olin ylpeä itsestäni.

Sitten sairastuin. Rytmin ylläpitäminen ei ollut enää mahdollista. Kilot tulivat takaisin, enkä ollut enää motivoitunut miettimään sitä puolta terveydestäni. Sairauden jälkimainingeissa rakastuin Mieheen, ja siinä vaiheessa meillä molemmilla oli suurempi halu nauttia hetkestä ja herkuista kuin keskittyä kokonaisvaltaisempaan hyvinvointiin.

Olin suurimmillani (110kg), kun tulin raskaaksi. Raskausaikana kuuntelin herkästi kehoni tarpeita, joten liikuin enemmän ja söin terveellisemmin ihan luonnostaan, ilman stressiä. Painoni ei muuttunut koko aikana, vaikka maha kasvoi valtavaksi. Mieskin alkoi jo kaivata energisempää elämää ja ymmärsimme että huolehtimalla itsestämme, huolehtisimme perheestämme  Kun poika syntyi, sairaalaan jäi 15kg (tai Pojan verran, 4,8kg, toimme toki kotiin mutta ei osana minua).

Koska noin suuri pudotus onnistui kuin itsestään, halusin saada enemmänkin pois. Ainakaan en halunnut lihoa enää. Vauvavuoden pyörityksessä varsinainen laihduttaminen ei käynyt minulle, mutta liikuntaa lisäsin pikkuhiljaa, liityin kuntosalillekin ja yritin edes joskus miettiä mitä suuhuni laitan vai laitanko ollenkaan. Mies innostui salaateista ja lenkkeilystä. Sitten huomasin lehdessä ilmoituksen, jossa haettiin osallistujia Preview-tutkimukseen. Hain, ja seulontakokeiden myötä pääsin mukaankin.

Nyt pitäisi enää läpäistä tämä viimeinen vaihe, eli -8% painosta.

Ensimmäinen päivä

Aamupaino 95,5kg.
Myönnetään, olen viime viikot herkutellut oikein antaumuksella, koska oli "viimeinen mahdollisuus".

Virallisissa mittauksissa lähtöpainoksi tuli 94,7kg, BMI 33,2, rasvaprosentti 41,1. Paastosokeri oli harvinaisen hyvä, 4,6 ja rasitusarvo (120min) 4,8.
Vyötärön ympärys 111,5cm.

Seuraavat kaksi kuukautta saan syödä päivässä neljä Cambridge pussiateriaa (puuro/keitto/pirtelö), sekä 400g kasviksia. Kalorittonia juomia saa juoda rajattomasti, rasvatonta maitoa 7,5dl päivässä (osa sekoitettuna pussiaterioihin). Kahvista ei onneksi tarvitse luopua! Päivän kalorimäärä on n. 800kcal. Cambridge tuotteiden avulla saan kuitenkin kaikki tarvittavat ravintoaineet, ja aikaisemmin prosessin läpikäyneet lupailivat että näläntunne ei vaivaa ainakaan kovin pitkään. Mielihalut ovatkin sitten toinen juttu...

Aamuisen puuron perusteella makeannälkä tuskin pääsee yllättämään. Puuro ja nyt edessä oleva mansikkapirtelö ovat veteenkin sekoitettuna erittäin makeita. Keittoja en ole vielä ehtinyt testaamaan.
Lounaspirtelöä odotellessa ehti jo nälkääkin ajattelemaan, mutta runsaalla vedenjuonnilla ja parilla kahvilla siitä selvittiin.

Tänään ostoslistalla shaker ja keittiövaaka helpottamaan aterioiden valmistusta!

Preview-tutkimuksesta lyhyesti:
Tutkimuksen tavoitteena on löytää keinoja tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn. Tutkimus on kansainvälinen. Suomessa osallistujia tulee olemaan noin 300hlö ja tutkimus toteutetaan Helsingin yliopiston ravitsemustieteen laitoksella.

Tutkimuksessa vertaillaan ruokavalioiden ja liikuntatapojen terveysvaikutuksia. Tutkittavat arvotaan ryhmiin, joissa toteutetaan tutkimuksen ajan (3 vuotta) tiettyä ruokavaliota ja liikuntarytmiä. Ryhmät saavat runsaasti tukea prosessin aikana, jotta todellinen elämäntapamuutos olisi mahdollinen.

Omasta mielestäni kaikki ruokavalio- ja liikuntaryhmät ovat täysin realistisia. Vielä en tiedä omia reunaehtojani, jotta laihdutusjakso olisi mahdollisimman neutraali (en alkaisi toteuttaa esimerkiksi liikuntatavoitteita jo tässä vaiheessa).

Lisätietoa tutkimuksesta löytyy esimerkiksi täältä.

Uusia tutkittaviakin etsitään vielä kevään ryhmiin. Edellytyksenä on:
- ikä 25-70
- BMI vähintään 25kg/m2
-mahdollisuus osallistua aamupäivien aikana tapahtuviin mittauksiin
- heikentynyt sokerinsietokyky (selvitetään ensimmäisellä tutkimuskäynnillä, ns. seulontakäynti)

Eli jos on olemassa riski sairastua tyypin 2 diabetekseen ja on valmis muuttamaan elämäänsä, voi hakulomakkeen täyttää täällä:
E-lomake

Matka alkaa

Huomenna se alkaa: matka terveempään elämään. Kun aamulla herään, aloitan LED-ruokavalion (Low Energy Diet) muutamaksi kuukaudeksi. Tavoitteena on pudottaa 7,5kg, jonka jälkeen ruoka- ja liikuntatottumukseni päivitetään terveelliselle tasolle.

Miksi?
Olen ylipainoinen ja se haittaa terveyttäni. Jos en vielä suuresti kärsikään, riskit kasvavat vuosi vuodelta. Myös painon pudottaminen on iän karttuessa hankalampaa.

Miten?
Olen onnekas ja päässyt mukaan kansainväliseen Preview-tutkimukseen. Tutkimuksessa kartoitetaan eri liikunta- ja ruokavaliomallien vaikutusta tyypin 2 diabeteksen syntyyn, sekä painonhallintaan.
Ensimmäisessä vaiheessa pudotetaan kahdessa kuukaudessa 8% painosta LED-ruokavalion avulla. Sitten opetellaan kohti terveempää elämää liikunnan ja ruokavalion saralla. Seuranta-aika on 3 vuotta. Kerron tutkimuksesta tarkemmin matkan varrella!

Nyt on siis edessä 2kk pussikeittoja ja -pirtelöitä - wish me luck!
Viimeiseksi ehtoollisekseni nautin berliinin munkin.