Aamupaino 91,7kg - jee!
Takana jälleen työntäyteinen ja dieetin mukainen päivä. Kauhukseni tosin huomasin, että lempishakeni (suklaa) on jo kohta loppu ja täydennysmahdollisuuteen on vielä aikaa. Samalla tajusin etten ole syönyt keittoja juuri lainkaan. Aamulla ja illalla maistuu puuro ja päivän kiireissä shaket ja valmiiksi pilkotut vihannekset ovat vain kätevämpiä. Huomenna taas uusi yritys. Jospa "keittäisin" keittosen ennen työpäivää ja söisin sen rauhassa, enkä vain huitaisisi shakea vauhdilla pukuhuoneessa juuri ennen vuoroa.
Ajattelin tähän väliin hieman kertoa mitä kaikkea olen jo tehnyt Preview-tutkimuksen puitteissa, ennen tätä laihdutusjaksoa.
Alunperin löysin tutkimuksen lehti-ilmoituksen perusteella toukokuussa ja ilmoittauduin mukaan sähköisellä lomakkeella. Heinäkuussa pääsin seulontatutkumukseen, jossa tarkistettiin että BMI oli vaaditulla tasolla ja sokerirasituskokeen arvot sopivassa määrin koholla. Paastoarvo oli sillä mittauskerralla 5,7, eli juuri yli vaaditun alarajan (5,6). Rasitusarvoa en enää tarkalleen muista, mutta hyvä se oli.
Syksyn alussa kone on arponut minulle ruokavalio- ja liikuntaohjelman, jonka perusteella pääsin nykyiseen ryhmääni (7 muuta nyt aloittanutta). Emme vielä tiedä omasta ohjelmastamme mitään, jotta emme alkaisi soveltaa sitä liian aikaisin ja laihdutusjakso olisi identtinen muiden tutkittavien kanssa. Näiden seitsemän daamin (sattumalta kaikki naisia) kanssa olisi sitten tarkoitus elää läpi koko prosessi, eli kolmen vuoden tutkimus.
Ennen laihdutusjakson alkua oli varsinainen tutkimuspäivä ja sitä edeltävät valmistelut. Ennen tutkimuspäivää käytin aktiivisuusmittaria 7 vuorokautta (24/7), pidin liikuntapäiväkirjaa viikon, ruokapäiväkirjaa neljä vuorokautta, keräsin yhden päivän aikana talteen kaiken virtsan ja otin kertaulostenäytteen.
Eli hommaa on ollut ennen kuin on päästy itse asiaan!
Aktiivisuusmittari oli helppo. Eipä sen olemassaoloa huomannut, kun siihen tottui. Liikuntapäiväkirja oli hieman kiusallinen sillä siihen osui kyllä erittäin epäaktiivinen ajanjakso monelta osin. Vaikeinta oli arvioida päiväkirjaan aika, jonka oli päivän aikana istunut. Aina kun nousi ylös/lähti liikkeelle piti yrittää painaa mieleensä päivän istumissaldo siihen mennessä. Tällaisten lukujen pitäminen mielessä on minusta hankalaa, mistä syystä mittaankin nyt esimerkiksi päivän maito- ja vihannesannokset jo etukäteen valmiiksi. Ei tarvitse laskea! (Muutamana päivänä olen lähes tulkoon mennyt sekaisin jo ihan vaan niiden sallitun neljän pussiruoan kanssa).
Ruokapäiväkirja se vasta kiusallinen olikin! Herkuttelin täysin estoitta (koska "viimeinen mahdollisuus"), ja kaikki täytyi kirjata ylös . Eli ei sekään nyt ehkä täysin edustava otos elämäni "normaalista" ruokavaliosta ollut.
Vuorokausivirtsan keruu oli melko rasittavaa, sillä juon paljon ja rakkoni on olematon. Virtsa piti myöskin säilyttää kylmässä, joten ne hetket kun olin muualla kuin kotona, olivat hiukka piinallisia.
Aloitin uuden työni samalla viikolla kun valmistauduin tutkimuspäivään ja työnantaja itseasiassa ehdotti virtsankeräyspäivää ensimmäiseksi työpäiväkseni. Onneksi saatoin kieltäytyä! Se olisikin ollut hyvä alku, kun olisin toikkaroinut paikalle kylmälaukun ja keräysastian kanssa ja selittänyt että kun tämä tutkimus...
Kertaulostenäytteen ottaminen oli juuri niin hehkeää kuin voitte kuvitellaakin. Eli ei.
Näitä samoja toimenpiteitä on tarkoitus toistaa tutkimuksen aikana. Niissä muutos varmasti näkyy, ja saa taas mahdollisuuden tarkastella tätä omaa elämäänsä vähän tiukemmalla katseella.
Lisäbonuksena laitan vielä kuvan ruoasta jota en syönyt tänään. Ilmeisesti työpaikallani on innokas leipuri, joka varustaa kahvihuoneen säännöllisesti tuoreilla leipomuksilla. Tänään olisi ollut tarjolla omenapiirakkaa (mikä tuoksu!), mutta viime kerrasta viisastuneena en siis syönyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti