Hups...

Aamupaino 93,7kg.

Tänään kävi sitten köplästi.
Olen vasta aloittanut uudessa työpaikassa ja työtoveri oli leiponut taukohuoneeseen pullaa. Kun hän sitä hymyssä suin tarjosi, en jaksanut alkaa selittää "mutta kun tämä dieetti" ja antaa itsestäni ikuisen laihduttajan kuvaa. Koska ihminen ei siis tunne minua, ja sellainen mielikuvahan pussiruokailijoista tulee. Joten otin pienen palan pullaa.
Se ei ollut niin hyvää kuin odotin (hyvää kyllä mutta ei siis niin tajunnanräjäyttävää kuin sokerinhimoinen kuvittelisi).
Ja ajattelin että okei, hyvä, ei enempää.

Kunnes tulin kotiin ja tajusin että minun pitää itsenikin leipoa Pojan synttärijuhliin. Joten tein pullataikinan ja maistoin vähän. Ja lopuksi putsasin kipon pohjat suuhuni.
Ja lämmintä pullaahan piti myös maistaa, jotta tietää kehtaako sitä tarjota.

Nyt on aika ähky olo. Eli ei maistiaisia, eikä niitä joulupiparileipojaisia ennen kuin lahdutusjakso on ohi.
Sunnuntaiset synttärijuhlat ovat vielä kysymysmerkki, uskallanko ottaa palan kakkua vai ryöstäytyykö tilanne taas käsistä?
Kääk. Olennaistahan ei ole se mitä syön vaan se että 15.12. paino on laskenut 8% lähtöpainosta, eli vaaka saa näyttää 87kg. Helpointa olisi tietysti vain noudattaa dieettiä. Kaikki näin toimineet ovat kuulemma onnistuneet. Mutta kyllä se tästä, repsahdukset kuuluvat elämään.
Kunhan sen terveellisen rytmin saa päälle,  voi joskus vähän herkutellakin. Ehkei kuitenkaan enää dieetin puitteissa, kun pienikin altistus saa himot näin lyömään läpi. Jep.