Ja niin joulu joutui...

Joulu tuli ja meni ja ihanaa oli! Muutama kilokin saattoi kertyä. Ennen pyhiä julkaisin ylevän muistilistan terveellisempään jouluun. Ohjeet kyllä kävivät mielessäni säännöllisesti, mutta käytännöntoteutus jäi hieman hataraksi.

- Päätä etukäteen minä päivinä herkuttelet ja koska pitäydyt ruokavaliossasi.

Juu, päätin. Ja otin pari lisäpäivää päälle. Ja pari konvehtia niinä terveellisempinäkin päivinä.

-Panosta ruoassa laatuun, älä määrään Älä edes osta mitään ylimääräisiä herkkuja, vaan vain niitä parhaita, ihania juttuja, joista todella nautit.

No tämä itseasiassa toteutui! Ei tullut mässäiltyä mitään turhuuksia, jotka eivät jouluuni kuulu (kuten sipsejä tai karkkia). Kieltäydyin kohteliaasti jopa joulutortusta (ällöjä mielestäni, mutta usein olen kohteliaisuuttani syönyt) ja useasta konvehtikierroksesta.

- Muista, että alkoholista tulee salakavalasti paljon kaloreita. Juomapäivätkin voi sopia itsensä kanssa jo etukäteen.

Hmmh, no suurinpiirtein. Nautin alkoholia kohtuudella, paitsi yhtenä täysin kohtuuttomana päivänä.

- Älä unohda kasviksia! Edes niitä tuoreita.

Porkkanalaatikko on kasvis, eikö? ...tuoreet vihannekset jäivät kyllä olemattomiin, ehkä osittain myös siksi ettei niitä kukaan muu olisi joulupöydässä syönyt. Enkä halunnut "tuhlata" arvokkaita lautasellisiani johonkin mitä ei oikeasti tehnyt mieli. Viime päivät olenkin sitten elänyt enemmän salaattilinjalla.

- Yksi lautasellinen per ateria on hyvä periaate, joka ehkäisee niitä "ihan vähän vielä, kun tekee niin mieli" -floppeja.

Tämä ohje toimi! Silloin kun sitä noudatin, olo pysyi hyvänä ja annokset kohtuullisina. Jopa juhla-aterioiden alkuruokalautasellinen ja pääruokalautasellinen. Tämä vaati kuitenkin usein sitä tietoista päätöstä, kun mieli olisi vielä tehnyt vaikka nälkä ei ollut enää laisinkaan.

- Ähky ei ole mukava olotila. Jos emmit syödäkö vielä vai eikö, niin yleensä ei enää kannata. Kuvittele se ällöttävä olo, kun on mättänyt ihan liikaa. Ylimääräinen "maistiainen" ehkä tuo iloa hetken, mutta ahdettu olo kestää pitkään. Tee tietoinen päätös: "Ei enempää, nyt on hyvä."

Nyt ehkä muistan taas hetken. Ähky EI ole mukava olotila.

- Keskity enemmän joulun muihin ihaniin puoliin, älä anna ruoan dominoida juhlaasi.

Valitettavasti minun kohdallani terveelliset valinnat vaativat vielä nimenomaan sitä jatkuvaa keskittymistä, päätöksiä, tietoista toimintaa. En jaksanut sitä täysipainoisesti tällä kertaa, koska halusin nauttia juhlastani. Ensi vuonna oikeat ratkaisut ovat toivottvasti jo vähän lähempänä selkärankaa.

- Muista liikunta! Esimerkiksi kävelylenkki piristääkin mukavasti möllöttelyn keskellä.

Kävelin tehokkaasti sohvan ja keittiön väliä ja harjoitin istumalihaksia autossa monen tunnin ajan. Onneksi myös hymylihakset saivat paljon treeniä.

- Iloitse hetkistä, nauti olostasi. Ole ylpeä tilanteista, joissa olet onnistunut toimimaan terveellisesti.

Kyllä! En anna ähkyn lannistaa, sillä usein tein myös niitä oikeita valintoja. Jätin jotain syömättä, napsin kasviksia ja hedelmiä, annoskoot pysyivät hyvinä.
Ja olen arkiannoksissani jo päässyt hieman lähemmäs tutkimusruokavaliota.

Eikä muuten tullut suklaata lahjaksi!
(Vaatteita tuli - liian suuria vieläpä!)
Tästä on hyvä jatkaa.

Jouluvinkit

Aamupainoa en näin joulunaikaan viitsi edes seurata. Nousujohteiselta se tuntuisi, vaikka kohtuudella olen yrittänyt syödä. Kunhan pääsen liikunta- ja ruokarytmiin kiinni, pääsen toivottavasti kohti uutta tavoitettani, eli lähemmäs normaalipainoa.

Preview-tiimi lähetti uutiskirjeensä mukana kaikille tutkimukseen osallistuville vinkkejä jouluun. Tässä niistä osuvimpia meille kaikille, ja muutama omakin ajatukseni:

- Päätä etukäteen minä päivinä herkuttelet ja koska pitäydyt ruokavaliossasi.

-Panosta ruoassa laatuun, älä määrään (tämä pätee myös arjessa!). Älä edes osta mitään ylimääräisiä herkkuja, vaan vain niitä parhaita, ihania juttuja, joista todella nautit.

- Muista, että alkoholista tulee salakavalasti paljon kaloreita. Yletön juominen ei toki muutenkaan ole hyväksi. Juomapäivätkin voi sopia itsensä kanssa jo etukäteen.

- Älä unohda kasviksia! Edes niitä tuoreita.

- Yksi lautasellinen per ateria on hyvä periaate, joka ehkäisee niitä "ihan vähän vielä, kun tekee niin mieli" -floppeja.

- Ähky ei ole mukava olotila. Jos emmit syödäkö vielä vai eikö, niin yleensä ei enää kannata. Kuvittele se ällöttävä olo, kun on mättänyt ihan liikaa. Ylimääräinen "maistiainen" ehkä tuo iloa hetken, mutta ahdettu olo kestää pitkään. Tee tietoinen päätös: "Ei enempää, nyt on hyvä."

- Keskity enemmän joulun muihin ihaniin puoliin, älä anna ruoan dominoida juhlaasi.

- Muista liikunta! Esimerkiksi kävelylenkki piristääkin mukavasti möllöttelyn keskellä.

- Iloitse hetkistä, nauti olostasi. Ole ylpeä tilanteista, joissa olet onnistunut toimimaan terveellisesti.

Hyvää joulua ja iloista mieltä kaikille!

Uusi ruokavalio

Dieetti on ohi ja painonhallinta alkaa. Muutaman päivän sokerihumalan jälkeen tuntuu taas hyvältä keskittyä tähän syömiseensä. Näiden päivien aikana olen huomannut hyvän ruokarytmin merkityksen. Omalla kohdallani aterioiden väli voi olla korkeintaan neljä tuntia, jotta nälkä pysyy kohtuullisella tasolla ja hallittavissa. Silloin en syö kerralla liikaa tai napostele välissä huvikseni turhuuksia.

Keskiviikkona meille paljastettiin tutkimusruokavaliomme, joka on Preview-termein "vihreä".
Eli: kohtuullinen proteiinien (valkuaisaineiden) saanti, korkeahko hiilihydraattien saanti, ruokavalio sisältää myös nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja. Toiseen ryhmään verrattuna suositaan: Täysjyväviljaa, jonka hiilihydraatit imeytyvät nopeasti, peruna, riisi, kuskus.

Lautasmallia ajatellen pitäisi jokaisella aterialla (myös välipaloissa) olla puolet kasviksia tai hedelmiä, pikkupikku nokare proteiinia ja enemmän kuin 1/4 hiilihydraatteja. Myös pehmeää rasvaa tulisi löytyä joka aterialta. Tämä herätti ryhmässä suurta hämmennystä. Useat ovat aikaisemmin noudattaneet vähähiilihydraattista ruokavaliota, joten tämä muutos tuntui monista suurelta.

Itse ehdin jo innostua, kun luulin että hiilihydraatteja suosiessamme saisimme syödä paljon lempiruokaani pastaa. Valitettavasti pasta onkin meillä vältettävien aineiden listalla, ja syömme pääasiassa riisiä, perunaa ja leipää. Pöh.

Aikaisempien tutkimusten mukaan tämä ruokavalio ehkäisee parhaiten tyypin 2 diabetestä, mutta painonhallinnasta en kyllä tiedä. Tsempata saa kyllä itseään ihan todella, sillä ruokavalion hahmottaminen käytännössä on ainakin vielä todella hankalaa. Suosittavien aineiden listassa on myös paljon ruokia, joita en ole tottunut syömään, kuten punajuurta ja kurpitsaa.

Että näin. Nyt olen kyllä ihan puhtaasti keskittynyt vain ateriarytmiin ja pikkuhiljaa muokkaan syömisiä ruokavalion mukaisiksi. Joukun jälkeen on varmasti jo helpompaa.

Tuloksia

Hyvät naiset ja herrat!

Kahdeksan viikon dieettivaihe on ohitse ja nyt voin esitellä hieman virallisia tuloksia!

Paino: 84kg (-10,7kg)
BMI: 29,4 (-3,8 yksikköä)
Rasvaprosentti: 35,1% (-6% yksikköä)
Vyötärönympärys: 102,5cm (-9cm)
Lantionympärys: 110cm (-5,5cm)
Reiden ympärys: 56cm (-4cm)

Erityisen iloinen yllätys oli viskeraalisen rasvan, eli sisäelinten ympärille kertyneen rasvan dramaattinen vähentyminen. Viskeraalisen rasvan suositeltava arvo on alle 100cm2. Ensimmäisellä tutkimuskäynnillä arvoni oli 95,6cm2, nyt vain 67cm2!
Paljon on siis muuttunut ja takaisin entiseen ei ole menemistä. Vaikka hyvin epätodelliselta tämä tuntuu edelleen.

Mutta tästähän se varsinainen muutos vasta alkaa. Huomenna saan ilmeisesti tietää tutkimusruokavalion ja liikuntaohjelmahan oli se kohtuutehoinen.
Näihin pitäisi nyt vain päästä käytännössä kiinni ja toivottavasti sen verta tehokkaasti etteivät kilot heti palaa.

Uusi tavoitekin on jo mielessä. Kehonkoostumusmittauksen mukaan normaalipaino olisi minulla "vain" kolmentoista kilon päässä. Tuskin kovin pikaisesti sellaista määrää kiloja saan enää pois, mutta ehkä pikkuhiljaa. Joka tapauksessa kaikki muutokset terveellisempää suuntaan ovat vain hyväksi.
Seuraavat mittaukset ovat neljän kuukauden kuluttua. Ehkä voisin ottaa siihen jonkin kohtuullisen välitavoitten. Ainakin -5kg?

Muutoksia

Huomenna on virallinen punnitus ja mittaus, jotka päättävät dieettivaiheen. Hieman kyllä jännittää, vaikka oma vaaka näyttääkin ihan lupaavia lukemia.

Tänään olen pohtinut muutoksia, joita olen itsessäni viimeisen kahdeksan viikon aikana huomannut. Kaikki eivät varmastikaan liity ruokavalioon, vaan johtuvat väsymyksestä, uudesta työstä tai siitä että olen vuoden ollut äiti.

- Paino ON pudonnut. Itse en tosin näe siitä muusta kuin putoavista housuista. Mutta leukaluu ja solisluut tuntuvat nyt selkeämmin. Kaunista.

- Hiuksia on tullut lisää. Niskassani on vauvahaituvia jotka ovat juuri nyt vähän liian pitkiä söpöksi pörröksi, mutta liian lyhyitä yltääkseen ponnarille.

- Ärsyynnyn kohtuuttomasti mitättömistä asioista. Tänään raivosin lehtiroskikselle, koska sen kansi ei pysynyt auki. Tosin olen miettinyt että tämä saattaa liittyä niihin päiviin, jolloin olen jättänyt pusseja syömättä ja laittanut suuhuni jotain ravitsemuksellisesti täysin tarpeetonta.

-Jaksan hyvin töissä ja jaksan peuhata Pojan kanssa.  Yhtään mitään muuta en sitten jaksakaan. Iltaisin nukahdan aikaisin nukuttaessani lasta ja kaikki muut hommat jäävät tekemättä.

Oi kun odotan jo joulua ja sen rauhaa. Toivottavasti saan siitä uutta energiaa muutoksen läpiviemiseksi!

Motivaatiosta

Aamupaino 84,7kg.

Viimeisiä dieettipäiviä viedään. Maanantaina suoritetaan viralliset mittaukset ja sen jälkeen pitäisi alkaa sopeutua uuteen rytmiin.

Olen hieman huolissani  motivaatiostani. Kun homma alkoi, olin kovalla tohinalla mukana ja varma siitä, että tästä tulisi mahtavaa. Painonputoaminen on ollutkin mahtavaa. Dieetti on onnistunut, vaikka en sitä täysin ole noudattanutkaan. Mutta kohta minun täytyy luopua pussiruoasta, valita itse ne oikeat asiat joita suuhuni pistän ja ennen kaikkea liikkua säännöllisesti. Semmoiseen flowhon en ole vielä päässyt. Houkutusten tullessa kohdalle kieltäytyminen on lähes mahdotonta ja herkuttelu menee joskus överiksi, eriyisesti jos olen yksin "eikä kukaan saa tietää". Liikuntaan ei tunnu löytyvän aikaa, vaikka tiedän että saisin sen kaiken takaisin lisääntyvänä energisyytenä.

Ja kuten aiemmin jo pohdinkin, en vain näe sitä tavoitetta. En näe itseäni terveellisesti elävänä ihmisenä, vaikka HALUAISIN nähdä.

Ryhmätapaamisella eräs rouva kertoi hieman heidän perhearjestaan: heillä liikunta on luonnollinen ja yhteinen osa arkea. Jopa olohuoneesta löytyy liikuntavempaimia joita jokainen käyttää joko tosissaan tai leikillään.
Se kuulosti mielestäni upealta. Että liikunta olisi niin saumaton osa elämää, ettei se olekaan mikään suoritus tai harrastus, vaan tapa olla, luonnollinen olotila. Se kuulosti arjelta jota voisin Pojallekin toivoa.

Poika on muuten alkanut käydä aktiivisesti vaa'alla, mikä on toki suloista, mutta ei tapana ja olotilana suositeltavaa pidemmällä tähtäimellä. En halua antaa hänelle elämänmallia, jossa painontarkkailu on niin suuressa osassa kuin mitä se viime aikoina itselleni on ollut. Poika onneksi on niin pieni, ettei osaa vielä vuosi kausiin näistä asioista huolestua, eikä itseni haukkuminen tai epäkohtien voivottelu ole osa päivittäisiä rutiinejani. Toivon että osaan saada hänetkin arvostamaan itseään sellaisena kuin on ja tulee olemaan. Vielä parempi jos se tulevaisuus olisi terveellisissä rajoissa.

Ilmeisesti minun pitää vain löytää uusi, konkreettinen tavoite ja sitoutua sen saavuttamiseen. Ehkä sitten alkaisi tapahtua edistystä ja päässä naksahtaisi taas oikeaan suuntaan.

Näin lopuksi on todettava ettei pussidieetti ole ollut sellainen startti elämäntapamuutokselle kuin olisin toivonut. Mutta ainakin kiloja lähti. Ja sitä naksahdusta odotellessa...

Kuumekuurin tulos

Aamupaino 86,3kg. Kuumeesta johtunut ruokahaluttomuus todella hoiti hommansa!

Oletteko koskaan lähteneet kotoa vauhdilla ja vasta kun olette jo puolimatkassa, ja on itseasiassa jo kiire, huomaatte että housut eivät yksinkertaisesti pysy jalassa? En muista todistaneeni riippuhousujen taistelua muiden kohdalla, mutta itseni löydän tästä tilanteesta liiankin usein.
Ensin yritin puolen metrin välein repiä housuja vaivihkaa ylös, kun sekään ei riittänyt lukitsin toisen käteni "huomaamatta" takin taskun kautta housun kaulukseen kiinni ja yritin vain selviytyä lähimpään suljettuun paikkaan niitä kunnolla nostamaan. Mikä ei taas auttanutkaan kuin muutamia metrejä eteenpäin. Voitte kuvitella miltä tällainen eteneminen näyttää, mutta ei auttanut kuin selviytyä.

Ennen housujen totaalilöystymistä ja nostelutuskaa, löysin kuitenkin vihdoin istuvan paidan pikkujouluihin. Ja siitä puuttui X (siis kokomerkinnästä). Olin onnesta soikeana. Seuraavaksi vyön ostoon!

Omaa motivaatiotani arkiliikuntaan olen nyt lisännyt hankkimalla askelmittarin ja asettamalla päivätavoitteeksi 10 000 askelta. Kummasti tulee valittua portaat, tai jopa kaukaisempi bussipysäkki, kun näkee heti miten ne auttavat tavoitteen saavuttamisessa. Housut kintuissa hissi on kuitenkin turvallisempi vaihtoehto.

Pirtelölinjalla

Aamupaino 87,7kg - tavoite lähestyy!

Maanantaina oli ryhmätapaaminen. Oli mukava kuulla muiden laihduttajien kuulumisia, ja pohdiskella yhdessä lähestyvää elämäntapamuutosta.

Teimme muun muassa "aarrekartan", eli kollaasin joka kuvasti unelmiamme kolmen vuoden tähtäimellä.  Omalta listaltani löytyi
- järkevä ruokarytmi ja taito osata itsekin laittaa terveellistä ruokaa
- normaalikokoiset farkut
- juokseminen hengästymättä
- tanssiharrastus

Lisäksi keskustelimme paljon muutoksen edellytyksistä ja armollisuudesta, jota se vaatii. Repsahduksia tulee varmasti, mutta ne voi jättää taakseen ja jatkaa "oikealla tiellä". Myös välitavoitteet helpottavat. Olennaista on löytää itselleen hyvä tapa elää terveellisesti. Tässä tutkimuksessa on toki omat reunaehtonsa, mutta myös paljon apua ja tukea tavoitteisiin pääsemiseksi. Ensi tapaamisella saamme ilmeisesti tietää enemmän oman ryhmämme liikuntarytmistä!

Sain myös vihdoin vähän uudistusta ruokapusseihin, uusia puuroja, keittoja ja shakeja. Olisin jo illalla halunnut maistaa niitä kaikkia! Tiistaina nousi kuitenkin yllättäen niin korkea kuume etten ole saanut juuri mitään ravintoa alas. Suklaashaket ovat olleet tämän sairastuvan pelastus.

Riskitesti

Aamupaino 88,9kg. Heiluu näemmä taas, mutta ei stressiä!

Viikonloppu on mennyt leppoisasti, vaikka jälleen kaupassa pitikin tehdä tietoisia päätöksiä (Ei, minä EN tarvitse suklaata/leipää/jäätelöä/pullaa).

Viime torstaina oli ilmeisesti kansainvälinen Diabetespäivä, mikä kyllä meni minulta aivan ohi. Olin hieman järkyttynyt tiedosta, että Suomessa tyypin 2 diabetestä sairastaa puoli miljoonaa ihmistä, joista puolet ei edes tiedä sairaudestaan (tv-mainoksen mukaan).

Ehkäpä meidän riskiryhmäläistenkin pitäisi osata puhua aiheesta ja rohkaista muitakin testeihin.
Esimerkiksi Diabetesliiton nettisivuilta löytyy testi, jolla voi selvittää oman riskinsä sairastua. Ja jos riski on olemassa, on verikoe (sokerirasitus) helppo tapa tietää missä taremmin ottaen mennään.
Ei siinä mitään menetä. Mutta mitä aikaisemmin tilanne selviää ja hoito/elämäntapamuutos saadaan alulle, sitä helpommalta näyttää tulevaisuus.

Tässä linkki testiin:
Diabetesliiton testi

Itse sain testistä 14 pistettä, eli riskini sairastua 10 vuoden sisällä on kohtalainen. Onneksi muutos on jo käynnissä!
Joskus menneessä elämässä olisin ehkä ajatellut: "Kymmenen vuotta. Se on pitkä aika. Katsotaan sitten jossain vaiheessa jos jotain oiretta ilmenee, jos sitten jaksais asialle jotain tehdä."
Väärin. Diabetes ei välttämättä edes oirehdi mitenkään. Kun tauti on jo päällä, muutokset ovat jo "myöhässä", silloin ne ovat elinehto. Mitä aikaisemmin muutoksen saa aikaan, sitä pidemmälle sen tulokset kantavat. Ja sairauskin jää ehkä puhkeamatta, tai saavuttaa minut vasta myöhemmällä iällä.

Ja taas kasvoi motivaatio tähän projektiin.  Burn fat burn!

Jesjesjes

Aamupaino 88,9kg - eli kuusi kiloa lähtenyt kolmessa viikossa!

Tutkimukseen liittyvä tavoitepaino on jo lähellä, mutta kuten jo aikaisemmin pohdiskelin, ovat kaikki karisevat kilot hyväksi ja tämä mahdollisuus kannattaa hyödyntää kokonaisuudessaan.

Olen muuten hämmentävän lähellä alinta muistamaani aikuispainoa.
Nuorena en vuosiin edes käynyt vaa'alla, mutta edellisellä muutoskierroksella pääsin 88kg asti (-20kg puolessa vuodessa).
Jos olisin tiennyt että laihdutusvalmisteilla tämä kävisi näinkin sutjakasti, olisin saattanut sijoittaa niihin silloinkin. Toisaalta viimeksi uusien tapojen opettelu ja vakiinnuttaminen olivat tärkeä osa prosessia ja tasaisesti pudonnut paino oli loistava motivaattori "ikuiselle läskille".

Tälläkin kierroksella on toki luvassa uusia tapoja ja aikaa niiden sisäistämiseen varmasti menee. Laihdutusvaihe on ihan hyvä alkusysäys, kun jokaista mielihaluaan ei vain voi seurata tai mättää nälissään suuhun mitä tarjolla on (pikaruokaa, leipää, herkkuja). Myös syömisen ennakoiminen ja suunnittelu ovat muodostuneet jo rutiineiksi.

Tällä viikolla ei ole tapahtunut mitään erityistä. Vähän väliä vain kirkastuu se ruokarytmin tärkeys, kun nälän yllättäessä tekisi niin mieli saada äkkiä hiilareita.
Ruokavalikoimaa olen laajentanut herkkusienillä ja iduilla. Odotan jo kovasti maanantain ryhmätapaamista, jolloin toivottavasti saan pussivalikoimaanikin uusia makuja. (Tähän asti kulutuksessa ovat olleet puuro, keitoista purjo-peruna, vihannes ja chili, shakeista mango, banaani, mansikka, suklaa ja minttusuklaa.)

Tänään muuten taas heiluin lähes housut kintuissa kun ne eivät vain yksinkertaisesti pysy päällä. Ehkä pitää sijoittaa vyöhön, kunnes paino asettuu ja uskaltaa ihan uudet pöksytkin ostaa.

Isänpäivä

Aamupaino 89,8kg - jes, vihdoin!
Muutamat housutkin heitin juuri pois, kun eivät yksinkertaisesti enää pysyneet päällä (ja olivat kyllä niin kulahtaneita etteivät kierrätykseen kelvaneet).

Isänpäivä sujui ihan mukavasti. En edes himoinnut Miehen aamuisia pekoneja ja marjapiirakkaa (tai himoitsin kyllä, mutta en sortunut). Mieskin on laihtunut, kun päiväkahvipullat ovat jääneet vähemmälle. Onneksi ostin isänpäivälahjan (bokserit) pienemmässä koossa kuin viime vuonna!

Vaikka oma vaatekoko ei vielä olekaan varsinaisesti pienentynyt, tuntuu kaapin sisältö kyllä nyt auttamattoman kulahtaneelta ja säkkiytyneeltä. Kunhan laihdutusjakso on ohitse, taidan ostaa itselleni joululahjaksi jotain kaunista.

Päivällä lounastimme oman isäni ja siskojeni kanssa ravintolassa. Ei tehnyt pahaa ollenkaan olla pelkän limulasin varassa. Paljon pahempaa on olla yksin kotona mielihalujensa kanssa. Muiden seura, juttelu ja Pojasta huolehtiminen veivät kyllä huomion pois ruoasta, ja olin ihan hyvällä mielellä koko tilaisuuden ajan.

Uutta viikkoa päin! Yritän vaihteeksi löytää vihanneshyllyltä jotain muutakin kuin tomaattia, kurkkua, porkkanaa, paprikaa ja kukkakaalia...

Ärsyttää

Aamupaino 90,1kg - edelleen.
Pientä lipsuntaakin on (jälleen!) havaittavissa, hyi minua...

Odotin dieetin alussa paljonkin negatiivisia tuntemuksia ja yllätyin omasta energisyydestäni ja hyvästä flowsta, johon pääsin. Nyt sitten ärrrrsyttää senkin edestä.

Mieleni ei tee niinkään mitään tiettyä ruokaa, mutta haluaisin syödä edes JOTAIN josta voisi myös nauttia. Jotain, jota pureskella autuaasti tai jotain, joka sulaisi suuhun herkullisesti. Jotain, joka maistuisi mehevälle ja moniulotteiselle ja jota ei pitäisi laskea mihinkään kiintiöön.

Olen viime päivät ollut Pojan kanssa kahdestaan kotona ja dieetin noudattaminen on ollut paljon hankalampaa kuin kiireisinä työpäivinä. Vaikka puuhailemme kaikenlaista, tekee kotonaollessa kuitenkin mieli napostella jotain. Hitsi, poika syö paremmin kuin minä! Herkullisia ruokia, leipää, hedelmiä... ja silti aina kun kaivan omat evääni esille, hänkin haluaa ehdottomasti maistaa (no, kurkku ja tomaatit ovat toki herran herkkua).

Ja sitten taas muistan miksi olen tässä mukana. Että hänkin saisi hyvät lähtökohdat ja oppisi terveelliset elämäntavat, joita en itse ole aikaisemmin jaksanut noudattaa.

Tässä laihdutuksessa on nyt vaan pakko onnistua. Uuteen viikkoon siis hammasta purren.

Laihdutusjakson vinkkinurkka

Aamupaino 90,1kg - kahdeksikkoa odotellessa!

Viime päivinä huimaus on yllättänyt minut muutamaan otteeseen. Odotin sitä jo paljon aikaisemmin, ja luulin jo selviäväni dieetistä kokomaan ilman. Runsaasta juomisesta  ja suht säännöllisestä syömisestä huolimatta verenpaine ilmeisesti temppuilee. Tänään huimaus iski kesken työpäivän ja vaati kyllä pitkän tovin että pääsin tilanteesta yli ilman että sitä olisi syntynyt mitään numeroa. (Helpointa olisi toki ollut mennä istumaan, hengittää, juoda ja syödä, mutta se olisi siinä tilanteessa herättänyt liikaa huomiota, mitä en halunnut.)
Onneksi ei sentään huimannut silloin kun keekoilin katonrajassa lamppua asentamassa!

Tämä laihdutusruokavalio kyllä selkeästi tuntuu päivä päivältä helpommalta ja mielihalut ovat tuntuvasti vähentyneet. Uskon, että tämä on erinomainen pohjustus pian koittavalle elämäntapamuutokselle ja antaa hyvät valmiudet välttää sohvan nurkkaa ja herkkuvuoria.

***

Tänään blogi on linkattu Facebookin kautta muillekin Preview-osallisille. Tervetuloa mukaan minun matkalleni!

Tässä muutamia ideoita, jotka ovat helpottaneet omaa elämääni laihdutusjakson aikana:

- maitoannoksen mittaaminen valmiiksi pulloon (minulla on käytössä 1l pakastuspullo)

- kasvisannoksen laittaminen etukäteen valmiiksi (pesu, pilkkominen, punnitus)

- edes osa päivän kasviksista "napostelukelpoisia", esimerkiksi kirsikkatomaatteja tai pikkuporkkanoita (Lidlistä saa tuoreita ja herkullisia miniporkkanoita vihannesosastolta)

- shake-pussien sekoitus maustamattomaan luonnonjogurttiin (mansikka ja banaani ainakin ok)

- sokerittomat limut/mehut jos niistä tykkää (vähän vaihtelua veteen)

- maidon juominen (jos jää yli ja jäähän sitä jos tekee pussiruoat veteen)

- ruokien maustaminen ja kasvisten lisääminen keittoihin (pakastevihanneksetkin ok!)

- syöminen pikkulusikalla ja muutenkin aina rauhassa, kun vain mahdollista

- säännöllinen liikunta ja raitis ilma (ja oikeastaan mikä tahansa puuhailu, joka estää syömisen ajattelun)

- säännöllinen ateriarytmi, kasvikset aina mukana ja naposteluvalmiudessa

- tulosten seuranta ja iloitseminen niistä voitoista, joita matkan varrella saavuttaa ("Tuotakaan en syönyt vaikka olisin voinut!", "Enää 5 viikkoa!" "Jo x kiloa lähtenyt!")

- rentous ja armollisuus (ja muistaa sen MIKSI haluaa laihtua)

***

Onko teillä vielä lisää vinkkejä?

Tänään jäi töiden takia ryhmätapaaminenkin väliin, enkä päässyt kuulemaan muiden ryhmäläisteni ajatuksia alkaneesta dieetistä.

Päivän kuvana jälleen mitä-en-syönyt-tänään, eli takahuone-enkelin karkkikippo. (Tämä kuvaaminen on siitä hauskaa, että se auttaa pääsemään aina sen hetkisestä himosta yli.)

Paino jumittaa, pää ei vielä.

Aamupaino 91,2kg.

Jahas, nyt on sitten hieman jymähdetty (vaikka dieetissä olen pysynyt).
Normaaliahan tämä toki on, varsinkin kun liikunta ei ole ollut avittamassa aineenvaihduntaa.

Keho on siitä outo kapistus, ettei se koe painonpudotusta suoraan hyvänä asiana ja pyrkii mahdollisesti taistelemaan sitä vastaan. Olen myös kuullut, että keho pyrkisi aina takaisin siihen korkeimpaan painoon, joka on joskus saavutettu. Lienee peruja ajalta, jolloin rasvakerros ja muut sisäiset varastot olivat elintärkeitä selviytymisen kannalta.

Itselläni tällainen stoppi vain lisää taisteluhaluja ja saa pysymään tiukemmin ohjeistuksessa. Toivottavasti pian taas näkyisi tuloksiakin.

***
Olen viime päivinä ajautunut useisiin keskusteluihin itsetunnosta ja joutunut selventämään itselleni (ja minua tuntemattomille henkilöille) miksi ylipäätään olen keskellä tätä projektia.

Kyse ei ole siitä etten olisi onnellinen lihavana, tai että kokisin itseni jotenkin huonoksi ihmiseksi painoni takia. Kyse on ihan puhtaasti terveydestä. Ja ehkä hieman uteliaisuudestakin. En ole koskaan ollut laiha, tai edes normaalipainoinen, joten en tiedä miltä se tuntuu. Vai tuntuuko miltään. Toivottavasti muutoksen myllerryksissä voin olla yhtä sinut itseni kanssa kuin olen ollut tähänkin asti ja ehkä tarjota esimerkin terveestä itsetunnosta ja terveellisestä muutoksesta muillekin.

Törmäsin sattumalta tänään videoon, joka hieman sivuaa tätä itsetuntokysymystä. Videolla tavalliset (ehkäpä ihan hyvällä itsetunnollakin varustetut) aikuiset ja lapset kertovat mitä muuttaisivat itsessään. Ei niin yllättäen aikuiset listaavat ominaisuuksia, joista joku muu on heille huomauttanut. Lapset listaavat ominaisuuksia, jotka ovat täysin mielikuvituksellisia, heidän sisältään tulevia ideoita.

Hieman tarkoituksenhakuinen, mutta joka tapauksessa suloinen video löytyy täältä.

***
Lisäbonuksena päivän mitä-en-syönyt-tänään, eli Pandan juhlakonvehtirasia! Se löytyi tyhjennettynä keittiön kaapista. Eli Mies on sen syönyt, minulta salaa <3 Hyvä mies, ei voi muuta sanoa.

Kaipaa jo liikkumaan

Aamupaino 91,5kg (eilen peräti 90,8kg!).

Housut ovat alkaneet löystymään ja ruokarytmi onnistuu useimpina päivinä.

Olen koko dieetin ajan ollut lievässä räkätaudissa, minkä vuoksi liikunta on jäänyt lähes olemattomiin.
Edellisestä elämämtaparemontista muistan, että liikunta oli aivan ehdoton lääke epäterveellisiin mielihaluihin. Ei tehnyt lainkaan mieli ylettömiä määriä rasvaa tai sokeria, kun liikunnan myötä tunsi kropassaan tarvitsevansa vain hyvää, terveellistä ruokaa kohtuudella. Herkuttelu hoitui hedelmillä, jogurtilla, ja erittäin satunnaisilla herkuilla (kun joku tarjosi). Liikkumiseen ja ruokavalioon tottui yllättävän nopeasti ja ajatuskin entisistä herkuista aiheutti lähinnä ällötystä. Toivottavasti ensi viikolla pääsisin taas liikkumaan ja tämäkin remppa pääsisi aivan uudelle tasolle.

Mielihalut ovat kyllä jo hieman helpottaneet. Kaupassakäynti ei ole jatkuvaa taistelua ja tänäänkin kassalla vain tuijotin esillä olleita suklaapatukoita ajatellen ettei minun kyllä oikeastaan tee yhtään noita edes mieli (ja kauppaan ne jäivätkin).

Haastetta tuovat työpaikan kahvihuoneen tuoreet leipomukset (perjantaina olisi saanut munkkeja!) ja lähestyvät pikkujoulut. Olen kyllä aika tyytyväinen tähän mennessä saavutettuun painoon ja uskon pääseväni tavoitteisiin joka tapauksessa. Mielessä vain pyörii, että voisinhan minä pystyä VIELÄKIN parempaan, jos todella todella orjallisesti noudattaisin dieettiä enkä soisi itselleni näitä pieniä hairahduksia.

Vaikeita valintoja! Kaksi viikkoa takana, kuusi edessä.

Tähän asti tapahtunutta

Aamupaino 91,7kg - jee!
Takana jälleen työntäyteinen ja dieetin mukainen päivä. Kauhukseni tosin huomasin, että lempishakeni (suklaa) on jo kohta loppu ja täydennysmahdollisuuteen on vielä aikaa. Samalla tajusin etten ole syönyt keittoja juuri lainkaan. Aamulla ja illalla maistuu puuro ja päivän kiireissä shaket ja valmiiksi pilkotut vihannekset ovat vain kätevämpiä. Huomenna taas uusi yritys. Jospa "keittäisin" keittosen ennen työpäivää ja söisin sen rauhassa, enkä vain huitaisisi shakea vauhdilla pukuhuoneessa juuri ennen vuoroa.

Ajattelin tähän väliin hieman kertoa mitä kaikkea olen jo tehnyt Preview-tutkimuksen puitteissa, ennen tätä laihdutusjaksoa.
Alunperin löysin tutkimuksen lehti-ilmoituksen perusteella toukokuussa ja ilmoittauduin mukaan sähköisellä lomakkeella. Heinäkuussa pääsin seulontatutkumukseen, jossa tarkistettiin että BMI oli vaaditulla tasolla ja sokerirasituskokeen arvot sopivassa määrin koholla. Paastoarvo oli sillä mittauskerralla 5,7, eli juuri yli vaaditun alarajan (5,6). Rasitusarvoa en enää tarkalleen muista, mutta hyvä se oli.

Syksyn alussa kone on arponut minulle ruokavalio- ja liikuntaohjelman, jonka perusteella pääsin nykyiseen ryhmääni (7 muuta nyt aloittanutta). Emme vielä tiedä omasta ohjelmastamme mitään, jotta emme alkaisi soveltaa sitä liian aikaisin ja laihdutusjakso olisi identtinen muiden tutkittavien kanssa. Näiden seitsemän daamin (sattumalta kaikki naisia) kanssa olisi sitten tarkoitus elää läpi koko prosessi, eli kolmen vuoden tutkimus.

Ennen laihdutusjakson alkua oli varsinainen tutkimuspäivä ja sitä edeltävät valmistelut. Ennen tutkimuspäivää käytin aktiivisuusmittaria 7 vuorokautta (24/7), pidin liikuntapäiväkirjaa viikon, ruokapäiväkirjaa neljä vuorokautta, keräsin yhden päivän aikana talteen kaiken virtsan ja otin kertaulostenäytteen.
Eli hommaa on ollut ennen kuin on päästy itse asiaan!

Aktiivisuusmittari oli helppo. Eipä sen olemassaoloa huomannut, kun siihen tottui. Liikuntapäiväkirja oli hieman kiusallinen sillä siihen osui kyllä erittäin epäaktiivinen ajanjakso monelta osin. Vaikeinta oli arvioida päiväkirjaan aika, jonka oli päivän aikana istunut. Aina kun nousi ylös/lähti liikkeelle piti yrittää painaa mieleensä päivän istumissaldo siihen mennessä. Tällaisten lukujen pitäminen mielessä on minusta hankalaa, mistä syystä mittaankin nyt esimerkiksi päivän maito- ja vihannesannokset jo etukäteen valmiiksi. Ei tarvitse laskea! (Muutamana päivänä olen lähes tulkoon mennyt sekaisin jo ihan vaan niiden sallitun neljän pussiruoan kanssa).

Ruokapäiväkirja se vasta kiusallinen olikin! Herkuttelin täysin estoitta (koska "viimeinen mahdollisuus"), ja kaikki täytyi kirjata ylös . Eli ei sekään nyt ehkä täysin edustava otos elämäni "normaalista" ruokavaliosta ollut.

Vuorokausivirtsan keruu oli melko rasittavaa, sillä juon paljon ja rakkoni on olematon. Virtsa piti myöskin säilyttää kylmässä, joten ne hetket kun olin muualla kuin kotona, olivat hiukka piinallisia.
Aloitin uuden työni samalla viikolla kun valmistauduin tutkimuspäivään ja työnantaja itseasiassa ehdotti virtsankeräyspäivää ensimmäiseksi työpäiväkseni. Onneksi saatoin kieltäytyä! Se olisikin ollut hyvä alku, kun olisin toikkaroinut paikalle kylmälaukun ja keräysastian kanssa ja selittänyt että kun tämä tutkimus...

Kertaulostenäytteen ottaminen oli juuri niin hehkeää kuin voitte kuvitellaakin. Eli ei.

Näitä samoja toimenpiteitä on tarkoitus toistaa tutkimuksen aikana. Niissä muutos varmasti näkyy, ja saa taas mahdollisuuden tarkastella tätä omaa elämäänsä vähän tiukemmalla katseella.

Lisäbonuksena laitan vielä kuvan ruoasta jota en syönyt tänään. Ilmeisesti työpaikallani on innokas leipuri, joka varustaa kahvihuoneen säännöllisesti tuoreilla leipomuksilla. Tänään olisi ollut tarjolla omenapiirakkaa (mikä tuoksu!), mutta viime kerrasta viisastuneena en siis syönyt.

Ruokaisa alkuviikko

Aamupaino 92,3kg, mikä on erinomaista, sillä välissä käytiin taas jopa 94kg!

Sanonpa vaan että perkeleen pulla. Sunnuntaina oli siis Pojan synttärijuhlat. Tupa oli täysi, pöytä notkui herkkuja ja minulle iski flunssa. Siinä tilassa en edes yrittänyt taistella houkutuksia vastaan, vaan nautin tarjoiluista, kohtuudella toki.
Ongelmia tuli seuraavana päivänä, kun ruokia oli jäänyt yli. Kun olin kerran niitä jo ottanut, teki mieli vain lisää. Ja niinhän minä otin.
Jos olisin ollut fiksu, en olisi ottanut sitä ensimmäistäkään pullapalaa viime perjantaina. Koska nyt taistelu sokerinhimoa vastaan täytyy aloittaa alusta. Ja taas on nälkä. Ägh!!!!
Koska "lipsahdusten" vaikutus painoon oli niin pieni, jäi vielä kiusauskin elämän...

Tänään olen dieetissä pysynyt, mutta kyllä on tyhmä olo kun ajattelee että laihista on takana 9 päivää, joista neljänä olen syönyt ihan muuta kuin piti. Pöh. Lähtis vaan vielä tämä flunssa niin uskaltautuisi taas liikkumaan.

Ja muuten, jos käytätte näitä pussiruokia, niin jogurttia ja suklaapussia EI kannata sekottaa. Se ei muistuta suklaavanukasta tms, se muistuttaa jotain vessanpöntön takaa ongittua limaa. Ei muuta!

Hups...

Aamupaino 93,7kg.

Tänään kävi sitten köplästi.
Olen vasta aloittanut uudessa työpaikassa ja työtoveri oli leiponut taukohuoneeseen pullaa. Kun hän sitä hymyssä suin tarjosi, en jaksanut alkaa selittää "mutta kun tämä dieetti" ja antaa itsestäni ikuisen laihduttajan kuvaa. Koska ihminen ei siis tunne minua, ja sellainen mielikuvahan pussiruokailijoista tulee. Joten otin pienen palan pullaa.
Se ei ollut niin hyvää kuin odotin (hyvää kyllä mutta ei siis niin tajunnanräjäyttävää kuin sokerinhimoinen kuvittelisi).
Ja ajattelin että okei, hyvä, ei enempää.

Kunnes tulin kotiin ja tajusin että minun pitää itsenikin leipoa Pojan synttärijuhliin. Joten tein pullataikinan ja maistoin vähän. Ja lopuksi putsasin kipon pohjat suuhuni.
Ja lämmintä pullaahan piti myös maistaa, jotta tietää kehtaako sitä tarjota.

Nyt on aika ähky olo. Eli ei maistiaisia, eikä niitä joulupiparileipojaisia ennen kuin lahdutusjakso on ohi.
Sunnuntaiset synttärijuhlat ovat vielä kysymysmerkki, uskallanko ottaa palan kakkua vai ryöstäytyykö tilanne taas käsistä?
Kääk. Olennaistahan ei ole se mitä syön vaan se että 15.12. paino on laskenut 8% lähtöpainosta, eli vaaka saa näyttää 87kg. Helpointa olisi tietysti vain noudattaa dieettiä. Kaikki näin toimineet ovat kuulemma onnistuneet. Mutta kyllä se tästä, repsahdukset kuuluvat elämään.
Kunhan sen terveellisen rytmin saa päälle,  voi joskus vähän herkutellakin. Ehkei kuitenkaan enää dieetin puitteissa, kun pienikin altistus saa himot näin lyömään läpi. Jep.

Sokerinhimo ja ateriarytmin vaikeus

Aamupaino 93,3kg.

"Dramaattinen" pudotus selittyy eilisen mittauksen myöhäisellä toteutuksella (tukka märkänä ja vaatteet päällä) ja ehkä myös työpäivän porrasjuoksulla, joka pisti hommat rullaamaan.

Ensimmäisenä päivänä aavistelin ettei makeannälkä pääsisi yllättämään, mutta kyllä vaan heti kun ateriarytmi meni päin prinkkalaa niin iski järkyttävä himo sokeriin. Olisin eilen varmasti syönyt useamman suklaalevyn ja pussin sipsiä vielä päälle, jos se olisi ollut mahdollista. En viitsinyt edes laihdutuspirtelöä ottaa, koska aavistelin että sen jälkeen vituttaisi vain ankarasti kun ei saisi enempää herkkua.
Olen aina nauttinut hiilareistani, ja syyllistynyt ahmimiseenkin, joten "sokeririippuvainen" on ihan pätevä termi kohdallani. Mutta uskon (ja kokemuksesta tiedänkin) että päivissä tämän pitäisi helpottaa. Ugh! Onneksi vaa'an lukema oli aamulla niin motivoiva, että jaksaa jatkaa.
Illalla palkitsin itseni tupla-annoksella puuroa (olin siis säästellyt tuota toista annosta) ja pääsin hyvillä mielin nukkumaan, vatsa täynnä.

Tänään aamulla sovelsin ja sekoitin shake-pussin rasvattomaan luonnonjogurttiin. Oli loistavan makuista ja aamupalaksi sopivan täyttävääkin! Päivällä Mies valmisti minulle kasvisannoksen paistamalla sipulia, munakoisoa, valkosipulia ja paprikaa ihan minilorauksessa oliiviöljyä (se on kiellettyjen listalla, mutta...!)
Hyvin maustetut kasviksen maistuivat mahtavilta mustinakin (liian vähän öljyä sitten kuitenkin) , varsinkin rasvattomaan jogurttiin tehdyn tzatzikin kera. Jogurttiannokset vähensin päivän maitoannoksesta, joten siltä osin dieetissä pysyttiin.
Oikein hyvä vaihtoehto silloin tällöin, kun kuiva salaatti ja keitetyt vihanneksen kyllästyttävät.

Jostain syystä minulla sitten meni rytmi sekaisin tänäänkin, vaikka oli kotipäivä. Luulin alkuillasta, että käytettävissä olisi vielä kaksi pussia ja vasta keittoa suuhun lusikoidessani tajusin että olinkin syönyt jo kaikki päivän annokset. O-ou, saattaa olla pitkä yö tiedossa.
Kaikesta huolimatta menin illalla vielä jumppaan (Bodybalance), ja yllättävän hyvin siellä jaksoi, vaikkei ihan täydellä teholla uskaltanutkaan vetää. Nyt vain pitää tyytyä vissyyn ja mennä pian nukkumaan, jotta olisi taas aamu ja saisi syödä.

Huomenna taas työpäivä, nyt pitää vähän tsempata ruokailurytmin kanssa!

Päivä 2

Aamupaino 95,1kg.

Ensimmäinen laihdutuspäivä tuntui menevän hitaaaasti.

Ostin shakerin ja keittiövaa'an, jotka helpottavat ruokailuja huomattavasti. Illan ratoksi ja mittailun minimoimiseksi kokosin rasioihin valmiiksi 400g kasviskomboja, ja otin seuraavan päivän maitoannoksen (7,5dl) omaan pulloonsa.

Oli kyllä NÄLKÄ koko päivän, eikä yöllä meinannut saada unta (päässäkin toki pyöri monenlaista asiaa). Toivottavasti pian jo helpottaa!

Tänään on ollut ensimmäinen työpäivä dieetin puitteissa. Kiirettä oli onneksi, eli nälkää ei ehtinyt miettiä lainkaan. Jano vain tuppasi tulemaan, kun ei juomaankaan oikein ehtinyt. Vielä ei ollut tarvetta selitellä ruokavaliota, koska taukohuoneeseen ei samaan aikaan osunut muita. Pussidieeteillä on ehkä hieman ikävä kaiku arkikielessä, ja koko tutkimushomman selittäminen voi olla
monimutkaista. Eiköhän tähän kehity jokin pikaselitys, kun asiaa joutuu avaamaan.

Nälästä ja unenpuutteesta huolimatta olo on molempina päivinä ollut melko energinen, mistä ole  kyllä yllättynyt. Lievää päännsärkyä on tosin havaittavissa, mutta ei vielä häiritsevissä määrin.

Sain aavistuksen tulevista taisteluista jo eilisellä kauppareissulla, kun leipomon tuoksut olivat räjäyttää tajunnan. Oli ensimmäinen kerta piiiiiitkäään aikaan, kun en ostanut mitään herkkuja. Meillä (luojan kiitos) mies vastaa ruoanlaitosta, eli minä voin rauhassa keskittyä vain keittoihini. Joululeipomukset jäävät ehkä vähän viime tinkaan, sillä eihän pipareita VOI tehdä ilman et maistelee taikinaa. Vai voiko?  Ehkä voisinkin tänä vuonna välttää esi-jouluähkyn...

Rakas Joulupukki...

Aamupaino 84,9kg.

Nyt on ollut pitkä päivitystauko, koska en ole oikein jaksanut panostaa hommaan sen jälkeen kun tavoitepaino tuli täyteen. En ole punninut kasviksia tai mitannut maitoja, vaan mennyt enemmän fiilispohjalta ja joskus napsinut jotain ylimääräistäkin. Huomaan, että minun on hyvin vaikea asennoitua siihen että voisin olla vieläkin kevyempi. Minun on vaikea kuvitella itseäni muussa tilassa kuin ylipainoisena.

Runsaan viikon kuluttua dieetti kuitenkin päättyy ja olisi kamalaa, jos kaikki pois saadut kilot tulisivat takaisin. Asennemuutos olisi siis paikallaan. Onneksi tueksi on luvassa liikunta- ja ruokavalio-ohjelma.

Ruokavaliosta en vielä tiedä tarkemmin, mutta liikuntaohjelma meille paljastettiin viime ryhmätapaamisella. Tarkoitus olisi liikkua 150min viikossa kohtuullisella rasitustasolla (max 70% maksimisykkeestä). Lisäksi 20min lihaskuntoa ja 20min venyttelyä. Siis vähintään. Rasittavampaa liikuntaa saa olla enintään 45min viikossa, sillä verrokkiryhmällä tavoitteena on liikkua nimenomaan kovalla sykkeellä, mutta ajallisesti vähemmän. Näistä sitten tutkitaan, kumpi liikuntaohjelma ehkäisee parhaiten tyypin 2 diabeteksen kehittymistä ja tukee paremmin painonhallintaa.

Liikunta-aika on viime aikoina ollut kortilla, mutta koska liikuntaohjelma pitää saada aktiiviseksi, olen tänäänkin joraillut Pojan kanssa olohuoneessa. Vapaa tanssi käy piristävästä pikajumpasta ja 14kg Poikaa toimii erinomaisena lisäpainona lihaskuntoharjoituksissa.

Ja rakas Joulupukki,
toivon etten saa tänä vuonna yhtä ainutta suklaarasiaa tai muuta herkkua. Joulupöydän antimet riittävät tässä tilanteessa vallan mainiosti!
Sen sijaan toivoisin aikaa, hitautta ja hyviä hetkiä rakkaiden kanssa. Ja täytyy myöntää että vaatekaappi kaipaa pian täyspäivitystä...

Vielä viikko dieettiä jäljellä. How low can you gogogo...

Lyhyt laihdutushistoria

(Julkaistu alunperin 25.10., päivitetty 2.11.)

Aamupaino 93,5kg. Tänään on ensimmäinen päivä, jolloin nälkä ei ole päässyt tuskastuttamaan. Ja dieetissä olen pysynyt eilisestä lipsahduksesta huolimatta. Syöntihimojen iskiessä muistutan itselleni millainen lottovoitto preview-tutkimukseen pääsy oli ja miten typerää olisi pilata tämä mahdollisuus muutaman suupalan tähden. Asiantunteva (ja ilmainen) apu todelliseen elämänmuutokseen on vain muutaman kilon päässä.

Olen ollut ylipainoinen lapsesta asti. Ensimmäisellä luokalla "ystäväni" opetti minut etsimään ja tyhjentämään vanhempieni herkkuvarastot, enkä sitten osannut lopettaa. Muistan tehneeni terkkarin opastuksella ruokapäiväkirjaa, johon tietysti jätettiin mainitsematta ne salaherkut.

Kun en osannut kiloja karistaa (enkä edes yrittänyt) keskityin nuoruudessani siihen, että henkisellä tasolla voisin hyväksyä itseni ja rakastaa itseäni sellaisena kuin olen. Ja siinä onnistuin. En ole häpeillyt vartaloani kuin pahimmissa teinituskissa, enkä kokenut tarvetta laihduttaa missään vaiheessa.

Vuonna 2010 jotain kuitenkin päässä naksahti ja totesin että nyt tai ei koskaan (hah!). Tiesin että paino on kuitenkin terveysriski ja nuorempana siitä on helpompi päästä eroon. Puolessa vuodessa opettelin syömään terveellisesti, liikkumaan säännöllisesti ja herkuttelemaan kohtuudella. Kiloja putosi 20. Olin ylpeä itsestäni.

Sitten sairastuin. Rytmin ylläpitäminen ei ollut enää mahdollista. Kilot tulivat takaisin, enkä ollut enää motivoitunut miettimään sitä puolta terveydestäni. Sairauden jälkimainingeissa rakastuin Mieheen, ja siinä vaiheessa meillä molemmilla oli suurempi halu nauttia hetkestä ja herkuista kuin keskittyä kokonaisvaltaisempaan hyvinvointiin.

Olin suurimmillani (110kg), kun tulin raskaaksi. Raskausaikana kuuntelin herkästi kehoni tarpeita, joten liikuin enemmän ja söin terveellisemmin ihan luonnostaan, ilman stressiä. Painoni ei muuttunut koko aikana, vaikka maha kasvoi valtavaksi. Mieskin alkoi jo kaivata energisempää elämää ja ymmärsimme että huolehtimalla itsestämme, huolehtisimme perheestämme  Kun poika syntyi, sairaalaan jäi 15kg (tai Pojan verran, 4,8kg, toimme toki kotiin mutta ei osana minua).

Koska noin suuri pudotus onnistui kuin itsestään, halusin saada enemmänkin pois. Ainakaan en halunnut lihoa enää. Vauvavuoden pyörityksessä varsinainen laihduttaminen ei käynyt minulle, mutta liikuntaa lisäsin pikkuhiljaa, liityin kuntosalillekin ja yritin edes joskus miettiä mitä suuhuni laitan vai laitanko ollenkaan. Mies innostui salaateista ja lenkkeilystä. Sitten huomasin lehdessä ilmoituksen, jossa haettiin osallistujia Preview-tutkimukseen. Hain, ja seulontakokeiden myötä pääsin mukaankin.

Nyt pitäisi enää läpäistä tämä viimeinen vaihe, eli -8% painosta.

Ensimmäinen päivä

Aamupaino 95,5kg.
Myönnetään, olen viime viikot herkutellut oikein antaumuksella, koska oli "viimeinen mahdollisuus".

Virallisissa mittauksissa lähtöpainoksi tuli 94,7kg, BMI 33,2, rasvaprosentti 41,1. Paastosokeri oli harvinaisen hyvä, 4,6 ja rasitusarvo (120min) 4,8.
Vyötärön ympärys 111,5cm.

Seuraavat kaksi kuukautta saan syödä päivässä neljä Cambridge pussiateriaa (puuro/keitto/pirtelö), sekä 400g kasviksia. Kalorittonia juomia saa juoda rajattomasti, rasvatonta maitoa 7,5dl päivässä (osa sekoitettuna pussiaterioihin). Kahvista ei onneksi tarvitse luopua! Päivän kalorimäärä on n. 800kcal. Cambridge tuotteiden avulla saan kuitenkin kaikki tarvittavat ravintoaineet, ja aikaisemmin prosessin läpikäyneet lupailivat että näläntunne ei vaivaa ainakaan kovin pitkään. Mielihalut ovatkin sitten toinen juttu...

Aamuisen puuron perusteella makeannälkä tuskin pääsee yllättämään. Puuro ja nyt edessä oleva mansikkapirtelö ovat veteenkin sekoitettuna erittäin makeita. Keittoja en ole vielä ehtinyt testaamaan.
Lounaspirtelöä odotellessa ehti jo nälkääkin ajattelemaan, mutta runsaalla vedenjuonnilla ja parilla kahvilla siitä selvittiin.

Tänään ostoslistalla shaker ja keittiövaaka helpottamaan aterioiden valmistusta!

Preview-tutkimuksesta lyhyesti:
Tutkimuksen tavoitteena on löytää keinoja tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn. Tutkimus on kansainvälinen. Suomessa osallistujia tulee olemaan noin 300hlö ja tutkimus toteutetaan Helsingin yliopiston ravitsemustieteen laitoksella.

Tutkimuksessa vertaillaan ruokavalioiden ja liikuntatapojen terveysvaikutuksia. Tutkittavat arvotaan ryhmiin, joissa toteutetaan tutkimuksen ajan (3 vuotta) tiettyä ruokavaliota ja liikuntarytmiä. Ryhmät saavat runsaasti tukea prosessin aikana, jotta todellinen elämäntapamuutos olisi mahdollinen.

Omasta mielestäni kaikki ruokavalio- ja liikuntaryhmät ovat täysin realistisia. Vielä en tiedä omia reunaehtojani, jotta laihdutusjakso olisi mahdollisimman neutraali (en alkaisi toteuttaa esimerkiksi liikuntatavoitteita jo tässä vaiheessa).

Lisätietoa tutkimuksesta löytyy esimerkiksi täältä.

Uusia tutkittaviakin etsitään vielä kevään ryhmiin. Edellytyksenä on:
- ikä 25-70
- BMI vähintään 25kg/m2
-mahdollisuus osallistua aamupäivien aikana tapahtuviin mittauksiin
- heikentynyt sokerinsietokyky (selvitetään ensimmäisellä tutkimuskäynnillä, ns. seulontakäynti)

Eli jos on olemassa riski sairastua tyypin 2 diabetekseen ja on valmis muuttamaan elämäänsä, voi hakulomakkeen täyttää täällä:
E-lomake

Matka alkaa

Huomenna se alkaa: matka terveempään elämään. Kun aamulla herään, aloitan LED-ruokavalion (Low Energy Diet) muutamaksi kuukaudeksi. Tavoitteena on pudottaa 7,5kg, jonka jälkeen ruoka- ja liikuntatottumukseni päivitetään terveelliselle tasolle.

Miksi?
Olen ylipainoinen ja se haittaa terveyttäni. Jos en vielä suuresti kärsikään, riskit kasvavat vuosi vuodelta. Myös painon pudottaminen on iän karttuessa hankalampaa.

Miten?
Olen onnekas ja päässyt mukaan kansainväliseen Preview-tutkimukseen. Tutkimuksessa kartoitetaan eri liikunta- ja ruokavaliomallien vaikutusta tyypin 2 diabeteksen syntyyn, sekä painonhallintaan.
Ensimmäisessä vaiheessa pudotetaan kahdessa kuukaudessa 8% painosta LED-ruokavalion avulla. Sitten opetellaan kohti terveempää elämää liikunnan ja ruokavalion saralla. Seuranta-aika on 3 vuotta. Kerron tutkimuksesta tarkemmin matkan varrella!

Nyt on siis edessä 2kk pussikeittoja ja -pirtelöitä - wish me luck!
Viimeiseksi ehtoollisekseni nautin berliinin munkin.