Isänpäivä

Aamupaino 89,8kg - jes, vihdoin!
Muutamat housutkin heitin juuri pois, kun eivät yksinkertaisesti enää pysyneet päällä (ja olivat kyllä niin kulahtaneita etteivät kierrätykseen kelvaneet).

Isänpäivä sujui ihan mukavasti. En edes himoinnut Miehen aamuisia pekoneja ja marjapiirakkaa (tai himoitsin kyllä, mutta en sortunut). Mieskin on laihtunut, kun päiväkahvipullat ovat jääneet vähemmälle. Onneksi ostin isänpäivälahjan (bokserit) pienemmässä koossa kuin viime vuonna!

Vaikka oma vaatekoko ei vielä olekaan varsinaisesti pienentynyt, tuntuu kaapin sisältö kyllä nyt auttamattoman kulahtaneelta ja säkkiytyneeltä. Kunhan laihdutusjakso on ohitse, taidan ostaa itselleni joululahjaksi jotain kaunista.

Päivällä lounastimme oman isäni ja siskojeni kanssa ravintolassa. Ei tehnyt pahaa ollenkaan olla pelkän limulasin varassa. Paljon pahempaa on olla yksin kotona mielihalujensa kanssa. Muiden seura, juttelu ja Pojasta huolehtiminen veivät kyllä huomion pois ruoasta, ja olin ihan hyvällä mielellä koko tilaisuuden ajan.

Uutta viikkoa päin! Yritän vaihteeksi löytää vihanneshyllyltä jotain muutakin kuin tomaattia, kurkkua, porkkanaa, paprikaa ja kukkakaalia...