Ja niin joulu joutui...

Joulu tuli ja meni ja ihanaa oli! Muutama kilokin saattoi kertyä. Ennen pyhiä julkaisin ylevän muistilistan terveellisempään jouluun. Ohjeet kyllä kävivät mielessäni säännöllisesti, mutta käytännöntoteutus jäi hieman hataraksi.

- Päätä etukäteen minä päivinä herkuttelet ja koska pitäydyt ruokavaliossasi.

Juu, päätin. Ja otin pari lisäpäivää päälle. Ja pari konvehtia niinä terveellisempinäkin päivinä.

-Panosta ruoassa laatuun, älä määrään Älä edes osta mitään ylimääräisiä herkkuja, vaan vain niitä parhaita, ihania juttuja, joista todella nautit.

No tämä itseasiassa toteutui! Ei tullut mässäiltyä mitään turhuuksia, jotka eivät jouluuni kuulu (kuten sipsejä tai karkkia). Kieltäydyin kohteliaasti jopa joulutortusta (ällöjä mielestäni, mutta usein olen kohteliaisuuttani syönyt) ja useasta konvehtikierroksesta.

- Muista, että alkoholista tulee salakavalasti paljon kaloreita. Juomapäivätkin voi sopia itsensä kanssa jo etukäteen.

Hmmh, no suurinpiirtein. Nautin alkoholia kohtuudella, paitsi yhtenä täysin kohtuuttomana päivänä.

- Älä unohda kasviksia! Edes niitä tuoreita.

Porkkanalaatikko on kasvis, eikö? ...tuoreet vihannekset jäivät kyllä olemattomiin, ehkä osittain myös siksi ettei niitä kukaan muu olisi joulupöydässä syönyt. Enkä halunnut "tuhlata" arvokkaita lautasellisiani johonkin mitä ei oikeasti tehnyt mieli. Viime päivät olenkin sitten elänyt enemmän salaattilinjalla.

- Yksi lautasellinen per ateria on hyvä periaate, joka ehkäisee niitä "ihan vähän vielä, kun tekee niin mieli" -floppeja.

Tämä ohje toimi! Silloin kun sitä noudatin, olo pysyi hyvänä ja annokset kohtuullisina. Jopa juhla-aterioiden alkuruokalautasellinen ja pääruokalautasellinen. Tämä vaati kuitenkin usein sitä tietoista päätöstä, kun mieli olisi vielä tehnyt vaikka nälkä ei ollut enää laisinkaan.

- Ähky ei ole mukava olotila. Jos emmit syödäkö vielä vai eikö, niin yleensä ei enää kannata. Kuvittele se ällöttävä olo, kun on mättänyt ihan liikaa. Ylimääräinen "maistiainen" ehkä tuo iloa hetken, mutta ahdettu olo kestää pitkään. Tee tietoinen päätös: "Ei enempää, nyt on hyvä."

Nyt ehkä muistan taas hetken. Ähky EI ole mukava olotila.

- Keskity enemmän joulun muihin ihaniin puoliin, älä anna ruoan dominoida juhlaasi.

Valitettavasti minun kohdallani terveelliset valinnat vaativat vielä nimenomaan sitä jatkuvaa keskittymistä, päätöksiä, tietoista toimintaa. En jaksanut sitä täysipainoisesti tällä kertaa, koska halusin nauttia juhlastani. Ensi vuonna oikeat ratkaisut ovat toivottvasti jo vähän lähempänä selkärankaa.

- Muista liikunta! Esimerkiksi kävelylenkki piristääkin mukavasti möllöttelyn keskellä.

Kävelin tehokkaasti sohvan ja keittiön väliä ja harjoitin istumalihaksia autossa monen tunnin ajan. Onneksi myös hymylihakset saivat paljon treeniä.

- Iloitse hetkistä, nauti olostasi. Ole ylpeä tilanteista, joissa olet onnistunut toimimaan terveellisesti.

Kyllä! En anna ähkyn lannistaa, sillä usein tein myös niitä oikeita valintoja. Jätin jotain syömättä, napsin kasviksia ja hedelmiä, annoskoot pysyivät hyvinä.
Ja olen arkiannoksissani jo päässyt hieman lähemmäs tutkimusruokavaliota.

Eikä muuten tullut suklaata lahjaksi!
(Vaatteita tuli - liian suuria vieläpä!)
Tästä on hyvä jatkaa.

Jouluvinkit

Aamupainoa en näin joulunaikaan viitsi edes seurata. Nousujohteiselta se tuntuisi, vaikka kohtuudella olen yrittänyt syödä. Kunhan pääsen liikunta- ja ruokarytmiin kiinni, pääsen toivottavasti kohti uutta tavoitettani, eli lähemmäs normaalipainoa.

Preview-tiimi lähetti uutiskirjeensä mukana kaikille tutkimukseen osallistuville vinkkejä jouluun. Tässä niistä osuvimpia meille kaikille, ja muutama omakin ajatukseni:

- Päätä etukäteen minä päivinä herkuttelet ja koska pitäydyt ruokavaliossasi.

-Panosta ruoassa laatuun, älä määrään (tämä pätee myös arjessa!). Älä edes osta mitään ylimääräisiä herkkuja, vaan vain niitä parhaita, ihania juttuja, joista todella nautit.

- Muista, että alkoholista tulee salakavalasti paljon kaloreita. Yletön juominen ei toki muutenkaan ole hyväksi. Juomapäivätkin voi sopia itsensä kanssa jo etukäteen.

- Älä unohda kasviksia! Edes niitä tuoreita.

- Yksi lautasellinen per ateria on hyvä periaate, joka ehkäisee niitä "ihan vähän vielä, kun tekee niin mieli" -floppeja.

- Ähky ei ole mukava olotila. Jos emmit syödäkö vielä vai eikö, niin yleensä ei enää kannata. Kuvittele se ällöttävä olo, kun on mättänyt ihan liikaa. Ylimääräinen "maistiainen" ehkä tuo iloa hetken, mutta ahdettu olo kestää pitkään. Tee tietoinen päätös: "Ei enempää, nyt on hyvä."

- Keskity enemmän joulun muihin ihaniin puoliin, älä anna ruoan dominoida juhlaasi.

- Muista liikunta! Esimerkiksi kävelylenkki piristääkin mukavasti möllöttelyn keskellä.

- Iloitse hetkistä, nauti olostasi. Ole ylpeä tilanteista, joissa olet onnistunut toimimaan terveellisesti.

Hyvää joulua ja iloista mieltä kaikille!

Uusi ruokavalio

Dieetti on ohi ja painonhallinta alkaa. Muutaman päivän sokerihumalan jälkeen tuntuu taas hyvältä keskittyä tähän syömiseensä. Näiden päivien aikana olen huomannut hyvän ruokarytmin merkityksen. Omalla kohdallani aterioiden väli voi olla korkeintaan neljä tuntia, jotta nälkä pysyy kohtuullisella tasolla ja hallittavissa. Silloin en syö kerralla liikaa tai napostele välissä huvikseni turhuuksia.

Keskiviikkona meille paljastettiin tutkimusruokavaliomme, joka on Preview-termein "vihreä".
Eli: kohtuullinen proteiinien (valkuaisaineiden) saanti, korkeahko hiilihydraattien saanti, ruokavalio sisältää myös nopeasti imeytyviä hiilihydraatteja. Toiseen ryhmään verrattuna suositaan: Täysjyväviljaa, jonka hiilihydraatit imeytyvät nopeasti, peruna, riisi, kuskus.

Lautasmallia ajatellen pitäisi jokaisella aterialla (myös välipaloissa) olla puolet kasviksia tai hedelmiä, pikkupikku nokare proteiinia ja enemmän kuin 1/4 hiilihydraatteja. Myös pehmeää rasvaa tulisi löytyä joka aterialta. Tämä herätti ryhmässä suurta hämmennystä. Useat ovat aikaisemmin noudattaneet vähähiilihydraattista ruokavaliota, joten tämä muutos tuntui monista suurelta.

Itse ehdin jo innostua, kun luulin että hiilihydraatteja suosiessamme saisimme syödä paljon lempiruokaani pastaa. Valitettavasti pasta onkin meillä vältettävien aineiden listalla, ja syömme pääasiassa riisiä, perunaa ja leipää. Pöh.

Aikaisempien tutkimusten mukaan tämä ruokavalio ehkäisee parhaiten tyypin 2 diabetestä, mutta painonhallinnasta en kyllä tiedä. Tsempata saa kyllä itseään ihan todella, sillä ruokavalion hahmottaminen käytännössä on ainakin vielä todella hankalaa. Suosittavien aineiden listassa on myös paljon ruokia, joita en ole tottunut syömään, kuten punajuurta ja kurpitsaa.

Että näin. Nyt olen kyllä ihan puhtaasti keskittynyt vain ateriarytmiin ja pikkuhiljaa muokkaan syömisiä ruokavalion mukaisiksi. Joukun jälkeen on varmasti jo helpompaa.

Tuloksia

Hyvät naiset ja herrat!

Kahdeksan viikon dieettivaihe on ohitse ja nyt voin esitellä hieman virallisia tuloksia!

Paino: 84kg (-10,7kg)
BMI: 29,4 (-3,8 yksikköä)
Rasvaprosentti: 35,1% (-6% yksikköä)
Vyötärönympärys: 102,5cm (-9cm)
Lantionympärys: 110cm (-5,5cm)
Reiden ympärys: 56cm (-4cm)

Erityisen iloinen yllätys oli viskeraalisen rasvan, eli sisäelinten ympärille kertyneen rasvan dramaattinen vähentyminen. Viskeraalisen rasvan suositeltava arvo on alle 100cm2. Ensimmäisellä tutkimuskäynnillä arvoni oli 95,6cm2, nyt vain 67cm2!
Paljon on siis muuttunut ja takaisin entiseen ei ole menemistä. Vaikka hyvin epätodelliselta tämä tuntuu edelleen.

Mutta tästähän se varsinainen muutos vasta alkaa. Huomenna saan ilmeisesti tietää tutkimusruokavalion ja liikuntaohjelmahan oli se kohtuutehoinen.
Näihin pitäisi nyt vain päästä käytännössä kiinni ja toivottavasti sen verta tehokkaasti etteivät kilot heti palaa.

Uusi tavoitekin on jo mielessä. Kehonkoostumusmittauksen mukaan normaalipaino olisi minulla "vain" kolmentoista kilon päässä. Tuskin kovin pikaisesti sellaista määrää kiloja saan enää pois, mutta ehkä pikkuhiljaa. Joka tapauksessa kaikki muutokset terveellisempää suuntaan ovat vain hyväksi.
Seuraavat mittaukset ovat neljän kuukauden kuluttua. Ehkä voisin ottaa siihen jonkin kohtuullisen välitavoitten. Ainakin -5kg?

Muutoksia

Huomenna on virallinen punnitus ja mittaus, jotka päättävät dieettivaiheen. Hieman kyllä jännittää, vaikka oma vaaka näyttääkin ihan lupaavia lukemia.

Tänään olen pohtinut muutoksia, joita olen itsessäni viimeisen kahdeksan viikon aikana huomannut. Kaikki eivät varmastikaan liity ruokavalioon, vaan johtuvat väsymyksestä, uudesta työstä tai siitä että olen vuoden ollut äiti.

- Paino ON pudonnut. Itse en tosin näe siitä muusta kuin putoavista housuista. Mutta leukaluu ja solisluut tuntuvat nyt selkeämmin. Kaunista.

- Hiuksia on tullut lisää. Niskassani on vauvahaituvia jotka ovat juuri nyt vähän liian pitkiä söpöksi pörröksi, mutta liian lyhyitä yltääkseen ponnarille.

- Ärsyynnyn kohtuuttomasti mitättömistä asioista. Tänään raivosin lehtiroskikselle, koska sen kansi ei pysynyt auki. Tosin olen miettinyt että tämä saattaa liittyä niihin päiviin, jolloin olen jättänyt pusseja syömättä ja laittanut suuhuni jotain ravitsemuksellisesti täysin tarpeetonta.

-Jaksan hyvin töissä ja jaksan peuhata Pojan kanssa.  Yhtään mitään muuta en sitten jaksakaan. Iltaisin nukahdan aikaisin nukuttaessani lasta ja kaikki muut hommat jäävät tekemättä.

Oi kun odotan jo joulua ja sen rauhaa. Toivottavasti saan siitä uutta energiaa muutoksen läpiviemiseksi!

Motivaatiosta

Aamupaino 84,7kg.

Viimeisiä dieettipäiviä viedään. Maanantaina suoritetaan viralliset mittaukset ja sen jälkeen pitäisi alkaa sopeutua uuteen rytmiin.

Olen hieman huolissani  motivaatiostani. Kun homma alkoi, olin kovalla tohinalla mukana ja varma siitä, että tästä tulisi mahtavaa. Painonputoaminen on ollutkin mahtavaa. Dieetti on onnistunut, vaikka en sitä täysin ole noudattanutkaan. Mutta kohta minun täytyy luopua pussiruoasta, valita itse ne oikeat asiat joita suuhuni pistän ja ennen kaikkea liikkua säännöllisesti. Semmoiseen flowhon en ole vielä päässyt. Houkutusten tullessa kohdalle kieltäytyminen on lähes mahdotonta ja herkuttelu menee joskus överiksi, eriyisesti jos olen yksin "eikä kukaan saa tietää". Liikuntaan ei tunnu löytyvän aikaa, vaikka tiedän että saisin sen kaiken takaisin lisääntyvänä energisyytenä.

Ja kuten aiemmin jo pohdinkin, en vain näe sitä tavoitetta. En näe itseäni terveellisesti elävänä ihmisenä, vaikka HALUAISIN nähdä.

Ryhmätapaamisella eräs rouva kertoi hieman heidän perhearjestaan: heillä liikunta on luonnollinen ja yhteinen osa arkea. Jopa olohuoneesta löytyy liikuntavempaimia joita jokainen käyttää joko tosissaan tai leikillään.
Se kuulosti mielestäni upealta. Että liikunta olisi niin saumaton osa elämää, ettei se olekaan mikään suoritus tai harrastus, vaan tapa olla, luonnollinen olotila. Se kuulosti arjelta jota voisin Pojallekin toivoa.

Poika on muuten alkanut käydä aktiivisesti vaa'alla, mikä on toki suloista, mutta ei tapana ja olotilana suositeltavaa pidemmällä tähtäimellä. En halua antaa hänelle elämänmallia, jossa painontarkkailu on niin suuressa osassa kuin mitä se viime aikoina itselleni on ollut. Poika onneksi on niin pieni, ettei osaa vielä vuosi kausiin näistä asioista huolestua, eikä itseni haukkuminen tai epäkohtien voivottelu ole osa päivittäisiä rutiinejani. Toivon että osaan saada hänetkin arvostamaan itseään sellaisena kuin on ja tulee olemaan. Vielä parempi jos se tulevaisuus olisi terveellisissä rajoissa.

Ilmeisesti minun pitää vain löytää uusi, konkreettinen tavoite ja sitoutua sen saavuttamiseen. Ehkä sitten alkaisi tapahtua edistystä ja päässä naksahtaisi taas oikeaan suuntaan.

Näin lopuksi on todettava ettei pussidieetti ole ollut sellainen startti elämäntapamuutokselle kuin olisin toivonut. Mutta ainakin kiloja lähti. Ja sitä naksahdusta odotellessa...