Motivaatiosta

Aamupaino 84,7kg.

Viimeisiä dieettipäiviä viedään. Maanantaina suoritetaan viralliset mittaukset ja sen jälkeen pitäisi alkaa sopeutua uuteen rytmiin.

Olen hieman huolissani  motivaatiostani. Kun homma alkoi, olin kovalla tohinalla mukana ja varma siitä, että tästä tulisi mahtavaa. Painonputoaminen on ollutkin mahtavaa. Dieetti on onnistunut, vaikka en sitä täysin ole noudattanutkaan. Mutta kohta minun täytyy luopua pussiruoasta, valita itse ne oikeat asiat joita suuhuni pistän ja ennen kaikkea liikkua säännöllisesti. Semmoiseen flowhon en ole vielä päässyt. Houkutusten tullessa kohdalle kieltäytyminen on lähes mahdotonta ja herkuttelu menee joskus överiksi, eriyisesti jos olen yksin "eikä kukaan saa tietää". Liikuntaan ei tunnu löytyvän aikaa, vaikka tiedän että saisin sen kaiken takaisin lisääntyvänä energisyytenä.

Ja kuten aiemmin jo pohdinkin, en vain näe sitä tavoitetta. En näe itseäni terveellisesti elävänä ihmisenä, vaikka HALUAISIN nähdä.

Ryhmätapaamisella eräs rouva kertoi hieman heidän perhearjestaan: heillä liikunta on luonnollinen ja yhteinen osa arkea. Jopa olohuoneesta löytyy liikuntavempaimia joita jokainen käyttää joko tosissaan tai leikillään.
Se kuulosti mielestäni upealta. Että liikunta olisi niin saumaton osa elämää, ettei se olekaan mikään suoritus tai harrastus, vaan tapa olla, luonnollinen olotila. Se kuulosti arjelta jota voisin Pojallekin toivoa.

Poika on muuten alkanut käydä aktiivisesti vaa'alla, mikä on toki suloista, mutta ei tapana ja olotilana suositeltavaa pidemmällä tähtäimellä. En halua antaa hänelle elämänmallia, jossa painontarkkailu on niin suuressa osassa kuin mitä se viime aikoina itselleni on ollut. Poika onneksi on niin pieni, ettei osaa vielä vuosi kausiin näistä asioista huolestua, eikä itseni haukkuminen tai epäkohtien voivottelu ole osa päivittäisiä rutiinejani. Toivon että osaan saada hänetkin arvostamaan itseään sellaisena kuin on ja tulee olemaan. Vielä parempi jos se tulevaisuus olisi terveellisissä rajoissa.

Ilmeisesti minun pitää vain löytää uusi, konkreettinen tavoite ja sitoutua sen saavuttamiseen. Ehkä sitten alkaisi tapahtua edistystä ja päässä naksahtaisi taas oikeaan suuntaan.

Näin lopuksi on todettava ettei pussidieetti ole ollut sellainen startti elämäntapamuutokselle kuin olisin toivonut. Mutta ainakin kiloja lähti. Ja sitä naksahdusta odotellessa...