Kuumekuurin tulos

Aamupaino 86,3kg. Kuumeesta johtunut ruokahaluttomuus todella hoiti hommansa!

Oletteko koskaan lähteneet kotoa vauhdilla ja vasta kun olette jo puolimatkassa, ja on itseasiassa jo kiire, huomaatte että housut eivät yksinkertaisesti pysy jalassa? En muista todistaneeni riippuhousujen taistelua muiden kohdalla, mutta itseni löydän tästä tilanteesta liiankin usein.
Ensin yritin puolen metrin välein repiä housuja vaivihkaa ylös, kun sekään ei riittänyt lukitsin toisen käteni "huomaamatta" takin taskun kautta housun kaulukseen kiinni ja yritin vain selviytyä lähimpään suljettuun paikkaan niitä kunnolla nostamaan. Mikä ei taas auttanutkaan kuin muutamia metrejä eteenpäin. Voitte kuvitella miltä tällainen eteneminen näyttää, mutta ei auttanut kuin selviytyä.

Ennen housujen totaalilöystymistä ja nostelutuskaa, löysin kuitenkin vihdoin istuvan paidan pikkujouluihin. Ja siitä puuttui X (siis kokomerkinnästä). Olin onnesta soikeana. Seuraavaksi vyön ostoon!

Omaa motivaatiotani arkiliikuntaan olen nyt lisännyt hankkimalla askelmittarin ja asettamalla päivätavoitteeksi 10 000 askelta. Kummasti tulee valittua portaat, tai jopa kaukaisempi bussipysäkki, kun näkee heti miten ne auttavat tavoitteen saavuttamisessa. Housut kintuissa hissi on kuitenkin turvallisempi vaihtoehto.

Pirtelölinjalla

Aamupaino 87,7kg - tavoite lähestyy!

Maanantaina oli ryhmätapaaminen. Oli mukava kuulla muiden laihduttajien kuulumisia, ja pohdiskella yhdessä lähestyvää elämäntapamuutosta.

Teimme muun muassa "aarrekartan", eli kollaasin joka kuvasti unelmiamme kolmen vuoden tähtäimellä.  Omalta listaltani löytyi
- järkevä ruokarytmi ja taito osata itsekin laittaa terveellistä ruokaa
- normaalikokoiset farkut
- juokseminen hengästymättä
- tanssiharrastus

Lisäksi keskustelimme paljon muutoksen edellytyksistä ja armollisuudesta, jota se vaatii. Repsahduksia tulee varmasti, mutta ne voi jättää taakseen ja jatkaa "oikealla tiellä". Myös välitavoitteet helpottavat. Olennaista on löytää itselleen hyvä tapa elää terveellisesti. Tässä tutkimuksessa on toki omat reunaehtonsa, mutta myös paljon apua ja tukea tavoitteisiin pääsemiseksi. Ensi tapaamisella saamme ilmeisesti tietää enemmän oman ryhmämme liikuntarytmistä!

Sain myös vihdoin vähän uudistusta ruokapusseihin, uusia puuroja, keittoja ja shakeja. Olisin jo illalla halunnut maistaa niitä kaikkia! Tiistaina nousi kuitenkin yllättäen niin korkea kuume etten ole saanut juuri mitään ravintoa alas. Suklaashaket ovat olleet tämän sairastuvan pelastus.

Riskitesti

Aamupaino 88,9kg. Heiluu näemmä taas, mutta ei stressiä!

Viikonloppu on mennyt leppoisasti, vaikka jälleen kaupassa pitikin tehdä tietoisia päätöksiä (Ei, minä EN tarvitse suklaata/leipää/jäätelöä/pullaa).

Viime torstaina oli ilmeisesti kansainvälinen Diabetespäivä, mikä kyllä meni minulta aivan ohi. Olin hieman järkyttynyt tiedosta, että Suomessa tyypin 2 diabetestä sairastaa puoli miljoonaa ihmistä, joista puolet ei edes tiedä sairaudestaan (tv-mainoksen mukaan).

Ehkäpä meidän riskiryhmäläistenkin pitäisi osata puhua aiheesta ja rohkaista muitakin testeihin.
Esimerkiksi Diabetesliiton nettisivuilta löytyy testi, jolla voi selvittää oman riskinsä sairastua. Ja jos riski on olemassa, on verikoe (sokerirasitus) helppo tapa tietää missä taremmin ottaen mennään.
Ei siinä mitään menetä. Mutta mitä aikaisemmin tilanne selviää ja hoito/elämäntapamuutos saadaan alulle, sitä helpommalta näyttää tulevaisuus.

Tässä linkki testiin:
Diabetesliiton testi

Itse sain testistä 14 pistettä, eli riskini sairastua 10 vuoden sisällä on kohtalainen. Onneksi muutos on jo käynnissä!
Joskus menneessä elämässä olisin ehkä ajatellut: "Kymmenen vuotta. Se on pitkä aika. Katsotaan sitten jossain vaiheessa jos jotain oiretta ilmenee, jos sitten jaksais asialle jotain tehdä."
Väärin. Diabetes ei välttämättä edes oirehdi mitenkään. Kun tauti on jo päällä, muutokset ovat jo "myöhässä", silloin ne ovat elinehto. Mitä aikaisemmin muutoksen saa aikaan, sitä pidemmälle sen tulokset kantavat. Ja sairauskin jää ehkä puhkeamatta, tai saavuttaa minut vasta myöhemmällä iällä.

Ja taas kasvoi motivaatio tähän projektiin.  Burn fat burn!

Jesjesjes

Aamupaino 88,9kg - eli kuusi kiloa lähtenyt kolmessa viikossa!

Tutkimukseen liittyvä tavoitepaino on jo lähellä, mutta kuten jo aikaisemmin pohdiskelin, ovat kaikki karisevat kilot hyväksi ja tämä mahdollisuus kannattaa hyödyntää kokonaisuudessaan.

Olen muuten hämmentävän lähellä alinta muistamaani aikuispainoa.
Nuorena en vuosiin edes käynyt vaa'alla, mutta edellisellä muutoskierroksella pääsin 88kg asti (-20kg puolessa vuodessa).
Jos olisin tiennyt että laihdutusvalmisteilla tämä kävisi näinkin sutjakasti, olisin saattanut sijoittaa niihin silloinkin. Toisaalta viimeksi uusien tapojen opettelu ja vakiinnuttaminen olivat tärkeä osa prosessia ja tasaisesti pudonnut paino oli loistava motivaattori "ikuiselle läskille".

Tälläkin kierroksella on toki luvassa uusia tapoja ja aikaa niiden sisäistämiseen varmasti menee. Laihdutusvaihe on ihan hyvä alkusysäys, kun jokaista mielihaluaan ei vain voi seurata tai mättää nälissään suuhun mitä tarjolla on (pikaruokaa, leipää, herkkuja). Myös syömisen ennakoiminen ja suunnittelu ovat muodostuneet jo rutiineiksi.

Tällä viikolla ei ole tapahtunut mitään erityistä. Vähän väliä vain kirkastuu se ruokarytmin tärkeys, kun nälän yllättäessä tekisi niin mieli saada äkkiä hiilareita.
Ruokavalikoimaa olen laajentanut herkkusienillä ja iduilla. Odotan jo kovasti maanantain ryhmätapaamista, jolloin toivottavasti saan pussivalikoimaanikin uusia makuja. (Tähän asti kulutuksessa ovat olleet puuro, keitoista purjo-peruna, vihannes ja chili, shakeista mango, banaani, mansikka, suklaa ja minttusuklaa.)

Tänään muuten taas heiluin lähes housut kintuissa kun ne eivät vain yksinkertaisesti pysy päällä. Ehkä pitää sijoittaa vyöhön, kunnes paino asettuu ja uskaltaa ihan uudet pöksytkin ostaa.

Isänpäivä

Aamupaino 89,8kg - jes, vihdoin!
Muutamat housutkin heitin juuri pois, kun eivät yksinkertaisesti enää pysyneet päällä (ja olivat kyllä niin kulahtaneita etteivät kierrätykseen kelvaneet).

Isänpäivä sujui ihan mukavasti. En edes himoinnut Miehen aamuisia pekoneja ja marjapiirakkaa (tai himoitsin kyllä, mutta en sortunut). Mieskin on laihtunut, kun päiväkahvipullat ovat jääneet vähemmälle. Onneksi ostin isänpäivälahjan (bokserit) pienemmässä koossa kuin viime vuonna!

Vaikka oma vaatekoko ei vielä olekaan varsinaisesti pienentynyt, tuntuu kaapin sisältö kyllä nyt auttamattoman kulahtaneelta ja säkkiytyneeltä. Kunhan laihdutusjakso on ohitse, taidan ostaa itselleni joululahjaksi jotain kaunista.

Päivällä lounastimme oman isäni ja siskojeni kanssa ravintolassa. Ei tehnyt pahaa ollenkaan olla pelkän limulasin varassa. Paljon pahempaa on olla yksin kotona mielihalujensa kanssa. Muiden seura, juttelu ja Pojasta huolehtiminen veivät kyllä huomion pois ruoasta, ja olin ihan hyvällä mielellä koko tilaisuuden ajan.

Uutta viikkoa päin! Yritän vaihteeksi löytää vihanneshyllyltä jotain muutakin kuin tomaattia, kurkkua, porkkanaa, paprikaa ja kukkakaalia...

Ärsyttää

Aamupaino 90,1kg - edelleen.
Pientä lipsuntaakin on (jälleen!) havaittavissa, hyi minua...

Odotin dieetin alussa paljonkin negatiivisia tuntemuksia ja yllätyin omasta energisyydestäni ja hyvästä flowsta, johon pääsin. Nyt sitten ärrrrsyttää senkin edestä.

Mieleni ei tee niinkään mitään tiettyä ruokaa, mutta haluaisin syödä edes JOTAIN josta voisi myös nauttia. Jotain, jota pureskella autuaasti tai jotain, joka sulaisi suuhun herkullisesti. Jotain, joka maistuisi mehevälle ja moniulotteiselle ja jota ei pitäisi laskea mihinkään kiintiöön.

Olen viime päivät ollut Pojan kanssa kahdestaan kotona ja dieetin noudattaminen on ollut paljon hankalampaa kuin kiireisinä työpäivinä. Vaikka puuhailemme kaikenlaista, tekee kotonaollessa kuitenkin mieli napostella jotain. Hitsi, poika syö paremmin kuin minä! Herkullisia ruokia, leipää, hedelmiä... ja silti aina kun kaivan omat evääni esille, hänkin haluaa ehdottomasti maistaa (no, kurkku ja tomaatit ovat toki herran herkkua).

Ja sitten taas muistan miksi olen tässä mukana. Että hänkin saisi hyvät lähtökohdat ja oppisi terveelliset elämäntavat, joita en itse ole aikaisemmin jaksanut noudattaa.

Tässä laihdutuksessa on nyt vaan pakko onnistua. Uuteen viikkoon siis hammasta purren.

Laihdutusjakson vinkkinurkka

Aamupaino 90,1kg - kahdeksikkoa odotellessa!

Viime päivinä huimaus on yllättänyt minut muutamaan otteeseen. Odotin sitä jo paljon aikaisemmin, ja luulin jo selviäväni dieetistä kokomaan ilman. Runsaasta juomisesta  ja suht säännöllisestä syömisestä huolimatta verenpaine ilmeisesti temppuilee. Tänään huimaus iski kesken työpäivän ja vaati kyllä pitkän tovin että pääsin tilanteesta yli ilman että sitä olisi syntynyt mitään numeroa. (Helpointa olisi toki ollut mennä istumaan, hengittää, juoda ja syödä, mutta se olisi siinä tilanteessa herättänyt liikaa huomiota, mitä en halunnut.)
Onneksi ei sentään huimannut silloin kun keekoilin katonrajassa lamppua asentamassa!

Tämä laihdutusruokavalio kyllä selkeästi tuntuu päivä päivältä helpommalta ja mielihalut ovat tuntuvasti vähentyneet. Uskon, että tämä on erinomainen pohjustus pian koittavalle elämäntapamuutokselle ja antaa hyvät valmiudet välttää sohvan nurkkaa ja herkkuvuoria.

***

Tänään blogi on linkattu Facebookin kautta muillekin Preview-osallisille. Tervetuloa mukaan minun matkalleni!

Tässä muutamia ideoita, jotka ovat helpottaneet omaa elämääni laihdutusjakson aikana:

- maitoannoksen mittaaminen valmiiksi pulloon (minulla on käytössä 1l pakastuspullo)

- kasvisannoksen laittaminen etukäteen valmiiksi (pesu, pilkkominen, punnitus)

- edes osa päivän kasviksista "napostelukelpoisia", esimerkiksi kirsikkatomaatteja tai pikkuporkkanoita (Lidlistä saa tuoreita ja herkullisia miniporkkanoita vihannesosastolta)

- shake-pussien sekoitus maustamattomaan luonnonjogurttiin (mansikka ja banaani ainakin ok)

- sokerittomat limut/mehut jos niistä tykkää (vähän vaihtelua veteen)

- maidon juominen (jos jää yli ja jäähän sitä jos tekee pussiruoat veteen)

- ruokien maustaminen ja kasvisten lisääminen keittoihin (pakastevihanneksetkin ok!)

- syöminen pikkulusikalla ja muutenkin aina rauhassa, kun vain mahdollista

- säännöllinen liikunta ja raitis ilma (ja oikeastaan mikä tahansa puuhailu, joka estää syömisen ajattelun)

- säännöllinen ateriarytmi, kasvikset aina mukana ja naposteluvalmiudessa

- tulosten seuranta ja iloitseminen niistä voitoista, joita matkan varrella saavuttaa ("Tuotakaan en syönyt vaikka olisin voinut!", "Enää 5 viikkoa!" "Jo x kiloa lähtenyt!")

- rentous ja armollisuus (ja muistaa sen MIKSI haluaa laihtua)

***

Onko teillä vielä lisää vinkkejä?

Tänään jäi töiden takia ryhmätapaaminenkin väliin, enkä päässyt kuulemaan muiden ryhmäläisteni ajatuksia alkaneesta dieetistä.

Päivän kuvana jälleen mitä-en-syönyt-tänään, eli takahuone-enkelin karkkikippo. (Tämä kuvaaminen on siitä hauskaa, että se auttaa pääsemään aina sen hetkisestä himosta yli.)

Paino jumittaa, pää ei vielä.

Aamupaino 91,2kg.

Jahas, nyt on sitten hieman jymähdetty (vaikka dieetissä olen pysynyt).
Normaaliahan tämä toki on, varsinkin kun liikunta ei ole ollut avittamassa aineenvaihduntaa.

Keho on siitä outo kapistus, ettei se koe painonpudotusta suoraan hyvänä asiana ja pyrkii mahdollisesti taistelemaan sitä vastaan. Olen myös kuullut, että keho pyrkisi aina takaisin siihen korkeimpaan painoon, joka on joskus saavutettu. Lienee peruja ajalta, jolloin rasvakerros ja muut sisäiset varastot olivat elintärkeitä selviytymisen kannalta.

Itselläni tällainen stoppi vain lisää taisteluhaluja ja saa pysymään tiukemmin ohjeistuksessa. Toivottavasti pian taas näkyisi tuloksiakin.

***
Olen viime päivinä ajautunut useisiin keskusteluihin itsetunnosta ja joutunut selventämään itselleni (ja minua tuntemattomille henkilöille) miksi ylipäätään olen keskellä tätä projektia.

Kyse ei ole siitä etten olisi onnellinen lihavana, tai että kokisin itseni jotenkin huonoksi ihmiseksi painoni takia. Kyse on ihan puhtaasti terveydestä. Ja ehkä hieman uteliaisuudestakin. En ole koskaan ollut laiha, tai edes normaalipainoinen, joten en tiedä miltä se tuntuu. Vai tuntuuko miltään. Toivottavasti muutoksen myllerryksissä voin olla yhtä sinut itseni kanssa kuin olen ollut tähänkin asti ja ehkä tarjota esimerkin terveestä itsetunnosta ja terveellisestä muutoksesta muillekin.

Törmäsin sattumalta tänään videoon, joka hieman sivuaa tätä itsetuntokysymystä. Videolla tavalliset (ehkäpä ihan hyvällä itsetunnollakin varustetut) aikuiset ja lapset kertovat mitä muuttaisivat itsessään. Ei niin yllättäen aikuiset listaavat ominaisuuksia, joista joku muu on heille huomauttanut. Lapset listaavat ominaisuuksia, jotka ovat täysin mielikuvituksellisia, heidän sisältään tulevia ideoita.

Hieman tarkoituksenhakuinen, mutta joka tapauksessa suloinen video löytyy täältä.

***
Lisäbonuksena päivän mitä-en-syönyt-tänään, eli Pandan juhlakonvehtirasia! Se löytyi tyhjennettynä keittiön kaapista. Eli Mies on sen syönyt, minulta salaa <3 Hyvä mies, ei voi muuta sanoa.

Kaipaa jo liikkumaan

Aamupaino 91,5kg (eilen peräti 90,8kg!).

Housut ovat alkaneet löystymään ja ruokarytmi onnistuu useimpina päivinä.

Olen koko dieetin ajan ollut lievässä räkätaudissa, minkä vuoksi liikunta on jäänyt lähes olemattomiin.
Edellisestä elämämtaparemontista muistan, että liikunta oli aivan ehdoton lääke epäterveellisiin mielihaluihin. Ei tehnyt lainkaan mieli ylettömiä määriä rasvaa tai sokeria, kun liikunnan myötä tunsi kropassaan tarvitsevansa vain hyvää, terveellistä ruokaa kohtuudella. Herkuttelu hoitui hedelmillä, jogurtilla, ja erittäin satunnaisilla herkuilla (kun joku tarjosi). Liikkumiseen ja ruokavalioon tottui yllättävän nopeasti ja ajatuskin entisistä herkuista aiheutti lähinnä ällötystä. Toivottavasti ensi viikolla pääsisin taas liikkumaan ja tämäkin remppa pääsisi aivan uudelle tasolle.

Mielihalut ovat kyllä jo hieman helpottaneet. Kaupassakäynti ei ole jatkuvaa taistelua ja tänäänkin kassalla vain tuijotin esillä olleita suklaapatukoita ajatellen ettei minun kyllä oikeastaan tee yhtään noita edes mieli (ja kauppaan ne jäivätkin).

Haastetta tuovat työpaikan kahvihuoneen tuoreet leipomukset (perjantaina olisi saanut munkkeja!) ja lähestyvät pikkujoulut. Olen kyllä aika tyytyväinen tähän mennessä saavutettuun painoon ja uskon pääseväni tavoitteisiin joka tapauksessa. Mielessä vain pyörii, että voisinhan minä pystyä VIELÄKIN parempaan, jos todella todella orjallisesti noudattaisin dieettiä enkä soisi itselleni näitä pieniä hairahduksia.

Vaikeita valintoja! Kaksi viikkoa takana, kuusi edessä.