Aamupaino 91,5kg (eilen peräti 90,8kg!).
Housut ovat alkaneet löystymään ja ruokarytmi onnistuu useimpina päivinä.
Olen koko dieetin ajan ollut lievässä räkätaudissa, minkä vuoksi liikunta on jäänyt lähes olemattomiin.
Edellisestä elämämtaparemontista muistan, että liikunta oli aivan ehdoton lääke epäterveellisiin mielihaluihin. Ei tehnyt lainkaan mieli ylettömiä määriä rasvaa tai sokeria, kun liikunnan myötä tunsi kropassaan tarvitsevansa vain hyvää, terveellistä ruokaa kohtuudella. Herkuttelu hoitui hedelmillä, jogurtilla, ja erittäin satunnaisilla herkuilla (kun joku tarjosi). Liikkumiseen ja ruokavalioon tottui yllättävän nopeasti ja ajatuskin entisistä herkuista aiheutti lähinnä ällötystä. Toivottavasti ensi viikolla pääsisin taas liikkumaan ja tämäkin remppa pääsisi aivan uudelle tasolle.
Mielihalut ovat kyllä jo hieman helpottaneet. Kaupassakäynti ei ole jatkuvaa taistelua ja tänäänkin kassalla vain tuijotin esillä olleita suklaapatukoita ajatellen ettei minun kyllä oikeastaan tee yhtään noita edes mieli (ja kauppaan ne jäivätkin).
Haastetta tuovat työpaikan kahvihuoneen tuoreet leipomukset (perjantaina olisi saanut munkkeja!) ja lähestyvät pikkujoulut. Olen kyllä aika tyytyväinen tähän mennessä saavutettuun painoon ja uskon pääseväni tavoitteisiin joka tapauksessa. Mielessä vain pyörii, että voisinhan minä pystyä VIELÄKIN parempaan, jos todella todella orjallisesti noudattaisin dieettiä enkä soisi itselleni näitä pieniä hairahduksia.
Vaikeita valintoja! Kaksi viikkoa takana, kuusi edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti